Ruumisarkku

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 9.8.2017. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

Oli tullut lauantai ja puolen päivän jälkeen alkoi vapaa viikonloppu. Jokainen meistä oli valmistautunut lähtemään kotiin viikonloppua viettämään. Iltapäivällä alkoi pikkuhiljaa sadella vettä, mutta siitä huolimatta lähdimme pyöräilemään kotia kohti. Nahkaniemen kämppä jäi tyhjäksi. Ovia ei pantu lukkoon nyt niin kuin ei koskaan muulloinkaan. Eihän Nahkaniemellä koskaan käynyt luvattomilla teillä olleita vieraita.

Sateinen viikonloppu vierähti nopeasti, ja maanantaiaamuna jo kuuden maissa alkoi miehiä taas tulla työmaalle.

Ensimmäisten joukossa tuli myös Jutilan Valde eli Rovion Valte, kuten häntä kaveriporukassa kutsuttiin.

Hän oli ostanut kulkupelikseen Simson-merkkisen mopon. Ilma oli vielä hiukan sateinen ja kulkuvälineestään hyvää huolta pitävä Valde päätti nostaa moponsa saunan pukuhuoneeseen sateensuojaan. Hän työnsi moponsa rantaan saunan eteen ja pahaa aavistamatta avasi pukuhuoneen oven, aikoen nostaa moponsa sisälle. Nyt meinasi Valdella tempaista hengen kiinni. Saunan pukuhuoneessa keskellä lattiaa oli musta ruumisarkku. Mopo jäi saunan eteen ja pahasti säikähtäneenä juoksi Valde kämpälle. Eeli, Matti ja Heino olivat siellä kahvinkeittopuuhissa, kun Valde ryntäsi sisään hätääntyneenä ja silmät pystyssä. Heino siitä kysymään, että no Valte, mikäs nyt on hätänä?

Valde ei saanut muuta sanottua kuin ruumisarkku, ruumisarkku. Heino siihen, että mikä arkku ja missä. Viimein sai Valde selitetyksi, että saunan pukuhuoneessa on ruumisarkku. Heti siitä koko porukalla saunalle ja siinähän se oli, musta ruumisarkku keskellä saunan pukuhuonetta. Siihen se oli ilmestynyt viikonlopun aikana, eikä kenelläkään ollut asiasta minkäänlaista tietoa.

Välittömästi Heino palasi takaisin kämppään, ja nyt sitä puhelinta tarvittiin. Soitto keskukseen ja pyyntö, kiireesti yhteys uittopäällikkö Kattilakoskelle. Vaikka oli varhainen aamu, Kattilakoski vastasi heti puhelimeen. Tule Ryynäri äkkiä tänne Nahkaniemelle, täällä on ruumis , sai Heino sanotuksi puhelimeen. Taisi siinä Kattilakoski päästellä mutkat suoriksi kiruttaessaan uittokämpälle. Kyllä asia on nyt sellainen, että tässä tarvitaan virkavaltaa. Soitetaan heti nimismiehelle , totesi Kattilakoski.

Onneksi ei hän vielä ehtinyt sitä soittoa tehdä. Samalla nimittäin tuli vanhan väylän puolelta soutaen mies saunarantaa ja alkoi selittää miksi saunassa oli ruumisarkku. Ei tässä nyt välttämättä tarvita virkavaltaa, arkku on tyhjä , sanoi mies.

Asia oli näet niin, että Evijärven ja Lappajärven kotiseutuyhdistykset olivat olleet viikonlopun aikana dokumentoimassa entisajan vesiteitse tapahtunutta ruumiin kuljettamista ylämaista Pietarsaareen siunattavaksi. Näinhän oli tehtävä siihen aikaan, kun Järviseutu kuului Pietarsaaren emäseurakuntaan. Samassa yhteydessä oli myös ollut tarkoitus tuoda ilmi se tosiasia, että kuumimpana kesäaikana usein vainajat alkoivat Evijärvelle tultaessa olla siinä kunnossa, että ne olivat haudattava jo Evijärven Ruumissaareen.

Viikonlopun kova vesisade oli kuitenkin keskeyttänyt ruumissaaton soudun ja pahaa tarkoittamatta saattoväki oli päättänyt nostaa ruumisarkun Nahkaniemen tyhjillään olleeseen saunaan sateelta suojaan, tarkoituksenaan heti maanantaiaamuna varhain hakea se sieltä pois.

Väkeä tulikin lisää paikalle, mutta kuitenkin hiukan liian myöhään. Varhaiset uittomiehet ehtivät paikalle ensin ja tekivät asiasta tietenkin omat johtopäätöksensä. Kovasti kotiseutuväki pyyteli uittomiehiltä anteeksi aiheuttamaansa hämminkiä. Uittomiehetkin rauhoittuivat heti kun selvisi, että arkku oli tyhjä ja vain rekvisiittana tapahtumassa.

Niin nostettiin arkku saunasta veneeseen ja ruumissaatto jatkoi soutuaan kohti Ruumissaarta. Uittohommatkin lähtivät taas käyntiin totuttuun tapaan, mutta olihan se vähän erikoinen maanantaiaamu Nahkaniemellä.