Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Lennin ja Erkin huviajelu

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 13.9.2017. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 Pukseerin kannella

Kuva; Leevi Sulkakosken arkisto. Pukseerin kannella Lauri Sulkakoski ja Matti Emas.

 

Tulipa taas kerran vapaa viikonloppu. Niitä ei uiton aikana liiemmälti ollut. Uittoporukka teki kotiinlähtöä, kaikki muut paitsi vanhempi veljeni Lenni ja Sulkakosken Erkki. He olivat suunnitelleet vähän muunlaista viikonloppua, ja niin Lenni tuli Heinon luokse selittäen, että me Erkin kanssa jäädään Nahkaniemelle viikonlopuksi, kun me mennään Kesämajalle tansseihin.

Kesämaja oli tuohon aikaan alueen suosituin tanssipaikka ja uittokämpältä sinne oli jokea pitkin vain vajaa kilometrin matka. Isä hyväksyi poikien suunnitelman, ja niin kaverukset jäivät kämpälle muiden lähtiessä kotiin viikonlopun viettoon.

Pojilla oli varattuna pyhäkamppeet mukaan, ja saunan jälkeen olivat kaverukset tiptop-kunnossa lauantai-iltaa varten. Eivätpä pojat kuitenkaan mihinkään Kesämajalle olleet menossa. Heillä oli aivan muut metkut mielessä, mutta niistä ei sopinut Isä-Heinolle eikä muillekaan hiiskua. Heillä oli sovittuna treffit tyttöjen kanssa Nahkaniemelle ja suunnitelmissa viedä tytöt hinaajalla huviajelulle. Eihän sellaiseen ollut lupaa, eikä sitä olisi edes uskaltanut kysyä, mutta pojat tuumivat, että kun vähän myöhemmin illalla lähdetään, niin sitä luullaan ihan tavanomaiseksi ajoksi.

Tytöt tulivatkin sovittuun aikaan, ja niin porukka hyppäsi hinaajaan ja otti suunnakseen Kettusaaren. Saaren eteläpäässä oli hyvä hiekkaranta ja oikeasta suunnasta hinaajalla pääsi melkein rantaan asti. Pojat olivat varautuneet retkeen hyvin. Oli eväät, kahvitarpeet ja nisut ostettuna, ja hinaajassahan oli pikku keittiö, jossa oli helppo keitellä kahvia.

Tulihan sinne hiekkarannalle muutakin porukkaa omilla veneillään. Vähän kateellisina toiset katselivat poikien paattia. Eihän kellään ollut niin upeaa venettä, oli kajuutat ja keittiöt ja olihan hinaaja koko järven ylivoimaisesti suurin moottorivene.

Ilta meni mukavasti. Uitiin ja keiteltiin kahvia ja pidettiin hauskaa. Sitten piti tyttöjä lähteä víemään Hannulan rantaan, josta he pääsisivät maihin ja kotiinsa. Nyt sattui pieni vahinko. Syystä tai toisesta ruorihytin sivulasi meni rikki. Mitäs nyt tehdään? Jos Ryynäri saa tietää, niin ei kyllä hyvää seuraa.

Hätä keksii aina keinot. Viedään tytöt rantaan ja sitten ajetaan Kultaniemen ympäri ja Kirkkosillan alitse Kniivilänlahdelle, ehkä sairaalan rannasta päästään maihin. Siten siitä kävellään Kuoppa-aholle Pellisen kaupalle. Herätetään Paavo leikkaamaan uusi lasi ruorihyttiin.

Aika uhkarohkea suunnitelma, kun alkoi olla jo aamuyö ja edessä sunnuntai. Niin kuitenkin tehtiin. Aikansa kopisteltuaan kaverukset saivat kuin saivatkin Paavon hereille ja selittivät hänelle kiusallisen tilanteensa. Paavo oli hyvänlaatuinen mies. Poikien hätää naureskellen hän tuli kaupan puolelle ja leikkasi mittojen mukaisen lasin ruorihyttiin. Pojat vielä vannottivat Paavoa, että ethän hiisku tästä mitään Ryynärille .

Paavo lupasi salaisuuden säilyttää, ja niin maksun selvitettyään palasi kaksikko hinaajalle ja asensi lasin paikoilleen. Sitten hyvillä mielin takaisin Nahkaniemelle ja pehkuihin siinä uskossa, että kaikki pysyisi heidän tietonaan.

Tuli maanantaiaamu ja miehet palailivat uittotyömaalle. Mutta niinpä tuli myös itse uittopäällikkö. Hänelle oli soiteltu, että pojanklopit siellä ajelevat huvia yhtiön hinaajalla. Ruunar istui pöydän päähän ja katseli Lenniä ja Erkkiä tuiman näköisenä, kuitenkin jonkinlainen ilkikurinen virne suupielessään. Oon kuullu, että pojat on ajelleet vähän omin lupineen hupia hinaajalla pitkin järvenselkiä .

Nyt istuivat syylliset hiljaa naamat punaisena ja odottivat mitä tuleman pitää. Nyt minun on teitä kyllä rangaistava , sanoi Ruunar ja piti pitkän tauon, selvästikin antaen poikien oikein kiehua pelkonsa kanssa. Ensi viikonloppuna , jyrisi Ruunar, tuutta sitten ajamaan minua ja sairaalan henkilökuntaa järvelle . Nyt pääsi pojilta helpotuksen huokaus, hengissähän tästä selvittiin. Eihän tuo ollenkaan tuntunut rangaistukselta.

No, selityskin tälle rangaistukselle löytyi. Ruunar oli löytänyt sairaalanhoitajista itselleen ystävän , josta sittemmin tuli hänen vaimonsa, ja siksi saivat pojat nyt kuljetettavakseen sairaalan tyttöjä.

Näin sitten myös tehtiin ja saatiin sekin juttu asialliseen päätökseen, mutta kyllä se viimeiseksi huviajeluksi pojilta jäi.

Leevi Sulkakoski