Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Arvovieraita Nahkaniemellä

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 1.11.2017. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Nahkaniemen uittokämpällä kävi kesän kuluessa monenlaista väkeä. Yksi vierailu on jäänyt erityisesti mieleen. Juttu alkoi siitä, kun Isä-Heino oli asioilla Kirkonkylällä. Siellä hän sattui vastatusten Kirkkoherra Olavi Kaukolan kanssa. Kaukola tunsi seurakuntalaisensa hyvin ja oli aina valmis vaihtamaan kuulumisia niin isäntien kun renkienkin kanssa. Niin nytkin.

Kohta Heinon nähdessään kysyi, mitäs sinne Nahkaniemelle kuuluu ja mitenkäs uitot sujuvat. Vaihdeltiin kuulumisia ja hyvänä juttumiehenä Heino tuli sanoneeksi, että passaisihan sitä kirkkoherran tulla pistäytymään Nahkaniemellä. Tarkoituksella tai ei, mutta Kaukola otti kutsun vastaan ja niin sovittiin päivä, jolloin vierailu tapahtuisi. Mukana olisi varmasti myös kanttori Tiitinen.

Kämpälle palatessaan selitti Heino Eelille mitä oli tullut sovittua. Siitä alkoi kova tohina. Paikat kuntoon, että voidaan vieraat ottaa vastaan. Eikä siinä kaikki. Pitihän sitä valmistautua ottamaan arvovieraat vastaan oikealla tavalla. Pantiin harjoitukset pystyyn. Eeli oli pappi ja Heino vastaanottaja. Eeli tuli polkua myöten kämpälle ja Heino seisoi portailla käsi pitkällä toivottamassa vieraat tervetulleeksi.

Homma otettiin uusiksi useampaan kertaan. Jokelan Eemeli oli joen toiselta puolelta nähnyt miesten homman ja tuli katsomaan, että mikä nyt on miehiin mennyt, onko päässä alkanut viirata. Eemelin tullessa loppui harjoitus heti ja mentiin kämppään sisälle. Heino ja Eeli selvittelivät Eemelille mistä oli kysymys. On totinen paikka. Eemeli oli heti samaa mieltä, että hyvä on kunnolla asia valmistella. Kahvikupin äärellä vielä kerrattiin mitä vieraille esiteltäisiin ja niin oli asia valmis.

Tuli vierailupäivä. Kirkkoherra ja kanttori tulivat polkua kävellen maantieltä kumisaappaat jalassa ja pussihousuihin ja sarkapuseroon pukeutuneina kuin uittomiehet ikään. Heino ja Eeli olivat vastaanottamassa vieraita ulkona tervehtien kädestä pitäen, niin kuin oli harjoiteltu. Kämppä esiteltiin, kerrottiin miten lautta lasketaan ja miten se hinataan Joensuuhun. Juotiin kahvia ja juteltiin. Kaukola ja Tiitinen molemmat olivat välittömiä keskustelukavereita. Puheltiin niitä näitä uitosta ja myös kirkosta ja seurakunnasta.

Tulipa puheeksi sekin miten usein tulee kirkossa käytyä. Eeli tunnusti, että eipä ole tullut käytyä useampaan kymmeneen vuoteen. Kesät kun menevät täällä uitossa ja talvet savotoissa. Sovittiin sitten, että Eeli tulee tiettynä päivänä käymään vastavierailulla kirkossa. Pieni ehto siihen Eelin puolelta tuli. Kanttori Tiitisen tuli soittaa uruilla Eelille Kulkurin valssi. Niin sovittiin. Vielä katsastettiin hinaaja ulkoa ja sisältä. Niin sujui kirkonmiesten vierailu Nahkaniemellä, kuten oli suunniteltukin.

Tuli sitten päivä, jolloin Eelin tuli lunastaa lupauksensa. Kyllä Eeliä vähän jännitti, mutta luvattu mikä luvattu. Minä ja Kaarlo lähdettiin moottoriveneellä viemään miestä Hannulan rantaan. Siitä Eeli käveli sen runsaan kilometrin matkan kirkolle. Jäimme Hannulaan odottelemaan.

Muutaman tunnin kuluttua Eeli palasi. Ei puhunut meille vielä mitään vierailusta. Vasta Nahkaniemellä hän alkoi kertoa kokemastaan. Oli kovin otettu. Itse kirkkoherra oli esitellyt kirkkoa, sakastia ja kellotapulia ja selvitellyt kirkollisia toimituksia ja niiden kulkua. Tiitinen oli soittanut kulkurin valssin, kuten oli luvannut ja kaiken kukkuraksi oli Eeli viety pappilaan, jossa rouva Kaukola oli tarjonnut Eelille kahvit. Kyllä ovat Kaukola ja Tiitinen laatumiehiä, sano Eeli.

Kaikesta näki, että Eelille tuo vierailu oli suuri tapahtuma. Sitähän se todella olikin, sillä harvat ovat ne miehet, jotka tällaisen kunnian seurakunnassa saavat osakseen.

Leevi Sulkakoski