Kauppareissu

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 13.12.2017. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

Taas kerran oli hinaajan porukka tulossa reitiltä. Olimme Emas Matin kanssa lämmittäneet heille saunan valmiiksi. Heitä odotellessamme sanoi Matti minulle yhtäkkiä, että lähetäänpäs poika hakemaan Jokelasta maitoa. Otettiin maitohinkit ja lähdettiin matkaan. Matkalla Matti sanoi, että käyväänpäs vielä Jokikylän Osuuskaupassa, ostan tupakkia. Niin tehtiin. Jätettiin hinkit Jokelan kaivon kannelle täyttöä odottelemaan ja jatkettiin matkaa kauppaan.

Oliko kauppiaalla ollut vähän huono päivä, tai mikä lie, mutta kovin oli nyrpeänä, kun astuimme sisään. Ei edes tervehtinyt. Matti huomasi heti, että nyt ei meistä taidettu tykätä. Osti kuitenkin tupakat, mutta sanoi sitten, että ostaisin vielä leipää. Montako, kysyi myyjä. Viisikymmentä, sanoi Matti. Eihän kyläkaupassa tuohon aikaan sellaista määrää leipää tietenkään ollut ja sen tiesi kyllä Mattikin.

Pääosin leipä silloin leivottiin vielä itse kotona. Muutama leipä oli, mutta myyjä lupasi tilata leivät seuraavaksi päiväksi. Matti ei enää sanonut mitään, maksoi ja niin lähdettiin pois. Otettiin maidot Jokelasta ja palattiin kämpälle. Seuraavana aamuna jo varhain Matti sanoi, että lähdetäänpäs poika taas kauppaan, mutta ota keksi mukaan. Meinasin kysyä, että mitä varten, mutta huomasin Matin olemuksesta, että ei kannattanut kysellä.

Mentiin samaan osuuskauppaan kuin edellisenäkin päivänä. Matti osti taas tupakkaa ja maksoi. Myyjä sanoi, että nyt on sitä leipää. Siihen Matti vastasi, että niin sitä pitää kaupassa ollakin ja lähti pois. Sitten mentiin naapurikauppaan. Sieltä Matti osti kymmenen leipää. Kauppias aikoi kääriä niitä paperiin, mutta Matti tokaisi, että ei tartte. Haki keksin pihalta ja pani reikäleivät keksin varteen kuin leipäorteen. Maksoi ja läksimme ulos keksi olkapäillä, minä edellä ja Matti perässä.

Matti oli iso mies ja minä häntä enemmän kuin päätäni lyhyempi. Niinpä leivät tuppasivat valumaan minun selkääni vasten. Olihan se koominen näky, kun me kävelimme peräkkäin keksi olkapäillämme ja kymmenen leipää keksin varressa.

Ei minulle koskaan selvinnyt, miten se toinen kauppias selvisi niiden viidenkymmenen leipänsä kanssa. Emme asioineet siinä kaupassa enää, mutta kyllä meidän leivänhakureissusta puhuttiin aika pitkään.

Leevi Sulkakoski