Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Heinon ja Eelin kauppareissu

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 17.1.2018. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Vaikka Nahkaniemen varustuksiin kuului puhelin, ei siellä omaa kelloa ollut. Ainoa aikarauta oli Heinon Leijona-merkkinen taskukello, nupista vedettävä, niin kuin kellot silloin olivat. Sen Heino antoi olla kämpän seinällä naulassa ja sieltä joka mies sai käydä katsomassa mitä kello kulloinkin oli.

Heino oli yleensä tarkka kellon vetämisen kanssa, mutta miten lie kerran sattui niin, että hän unohti vetää kellon ja se pääsi istahtamaan. Oli keskikesän aika, mutta pilvinen sää. Kellonajan arvioiminen oli hankalaa, kun auringostakaan ei näkynyt minkäänlaista merkkiä. Niinpä sinä päivänä meillä kellään ollut hajuakaan paljonko kello oli.

Heinolle ja Eelille oli kertynyt kauppa-asioita hoidettavaksi. He tuumivat, että huomenaamulla mennään Viskariin asioille, kunhan on ensin lautta laskettu. Pilvipeite synkkeni, ja päivä alkoi hämärtyä. Vettäkin alkoi hiljalleen sataa. Päätettiin mennä nukkumaan, kun arveltiin, että nyt on sen aika.

Johonkin aikaan Heino sitten heräili. Taivas oli edelleen pilvessä, mutta hän päätteli, että nyt on aamu. Laitettiin aamupöperöt, juotiin kahvit ja lautta laskettiin niin kuin oli illalla sovittu. Sitten Heino ja Eeli lähtivät Viskariin. Perille tultuaan he ihmettelivät, kun ei mitään liikettä vielä näkynyt ja kaikki kaupatkin ovat kiinni. Ei asialle mitään voinut.

Kaverukset menivät istuskelemaan Lassilan Kertun kaupan portaille ja polttelivat sätkää odotellen, jos joku ohikulkija tulisi ja kertoisi, mitä se kello oikein näytti. Jonkin ajan kuluttua tulikin joku mies ylös Viskarinmäkeä. Heino pysäytti miehen ja kysyi tiijäkkö mitähän kello mahtaa olla .

Kello on kuule tasan viis aamulla , sanoi mies. Oon menossa meijärille töihin, kaupat aukee yheksältä .

Voi helevetti sano Heino, tuli oottamista . Onneksi Kerttu oli kaupan yläkertaan aamuvirkkuna kuullut miesten jutustelun ja aukaisi ikkunan. Nähtyään ketä portailla oli, hän sanoi tulevansa pikimmiten alakertaan. Hän käski miehiä tulemaan sisäkautta kauppaan ja hoiti heidän kauppa-asiansa saman tien.

Niin pääsivät Heino ja Eeli takaisin Nahkaniemelle jo ennen kuutta aamulla. Kelloonkin oli Viskarissa saatu tarkka aika. Vähän siinä itse kukin toisilleen virnisteli ajantajun heikkoudesta, mutta eipähän unohtunut Heinon kello vetämättä tämän jälkeen.

Leevi Sulkakoski

 

Heino ja Eeli

Evijärveläiset uittomiehet Heino Sulkakoski ja Eeli Emas vuonna 1955 Nahkaniemellä. (Kuva Leevi Sulkakosken arkisto)