Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Hinaajan kippariksi

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 7.2.2018. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Säät olivat suosineet uittohommia viime päivinä ja puuta laskettiin koko ajan Lappajärveltä sen mitä ehdimme hinata yli järven. Yhden lautan hinaaminen Nahkaniemeltä Joensuuhun kesti hyvälläkin säällä reilusti yli kellonympäryksen. Olimme tuoneet peräjälkeen kaksi lauttaa Karvosen Viljamin ja Sinikan ohjattavaksi läpi Kaarenhaaran. Otimme peräämme molempien lauttojen puomit, ja suuntasimme kohti Nahkaniemeä.

Kipparina oli Forsbackan Oskari, ja minä olin kokkapoikana. Oskari oli jo yli viisikymppinen mies, ja oli nyt hyvin väsynyt pitkästä valvomisesta. Emme olleet ehtineet nukkua kun noin nelisen tuntia viimeisen reilun vuorokauden aikana, ja vastuu oli koko ajan ollut kipparilla. Sovittiin, että Oskari menee nukkumaan kajuuttaan ja minä ajan hinaajan Nahkaniemelle, vaikka itsekin olin puolitokkurassa väsymyksestä.

Rantaan päästyämme odotimme, että saamme syödä rauhassa ja sitten nukkua kunnolla. Kämpällä oli meitä vastassa uittopäällikkömme Kattilakoski. Hän oli erittäin huolissaan Välijoen tilanteesta. Lappajärveltä syötettiin jokeen enemmän puuta kun me ehdittiin kuljettaa alta pois, ja vaarana oli, että koko joki sumautuu. Hän kysyi meiltä, voisimmeko vielä saman tien hinata odottamassa olevan valmiiksi lasketun lautan sen verran Jänissaaren suuntaan, että voitaisiin laskea uusi lautta täyteen ja näin helpottaa painetta välijoessa.

Oskari oli kuitenkin täysin yliväsynyt ja kimahti Ryynärille: En mee, en kuule jaksa. Saa Leevi nuoremmuuttaan mennä, jos jaksaa .

Vaikka olin tosi väsynyt, tuntui tuollainen luottamuksen osoitus niin suurelta, että väsymys haihtui. Pyörsin takaisin ja kävin yksin siirtämässä lautan sovitun matkaa eteenpäin. Palasin kämpälle. Siellä oli tilanne kehittynyt niin, että Oskari ilmoitti Ryynärille ottavansa lopputilin ja lähtevänsä Kerttuan Ranta-aholle Ellin luo. Sanoi, että ei jaksa enempää valvoa. Pitkät valvokit olivat olleet hänelle liikaa. Heino yritti suostutella Oskaria jäämään ja Ryynärikin sanoi, että älä Oskari ota lopputiliä: Mene nyt vaan nukkumaan, olet yliväsynyt. Kun heräät, olet taas voimissasi ja olosi on parempi.

Mikään ei auttanut. Oskari oli sanansa sanonut ja niin hän haki reppunsa ja muut tavaransa hinaajasta ja lähti. Lähtiessään sanoi Ryynärille. Anna Leevin ajaa hinaajaa. Kyllä se osaa. Se on hyvin oppinu, vaikka onkin nuori.

Oskari oli pidetty mies joukossamme ja olimme kaikki vähän allapäin hänen lähdöstään.

Ryynäri otti kuitenkin todesta Oskarin vakuuttelun minun osaamisestani. Niinpä hän nimitti minut hinaajan kippariksi, kuitenkin sillä ehdolla, että isä-Heino siihen suostuu ja ottaa siitä täyden vastuun. Suostuihan isä. Olihan se varmaan hänestäkin hienoa, kun poika oli Suomen nuorin hinaajan kippari. Itsestäni se tuntui aivan mahtavalta. Ehdin tuona kesänä hinata vielä parisen kymmentä lauttaa yli järven, kaikki hyvällä onnella perille.

Leevi Sulkakoski