Suolaa

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 14.2.2018. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

Suola oli menneinä vuosina välttämätön hyödyke niin kotitalouksissa kuin missä muualla tahansa, jossa jouduttiin ruokatarvikkeiden ynnä muiden valmistuksen tai säilömisen kanssa olemaan tekemisissä. Aina silloin tällöin kävi niin, että kotitalouksien suolavarannossa tuli tilapäisiä häiriöitä. Kiireiden tai keliolosuhteiden vuoksi ei ollut saatu suolaa kaupasta, tai sitten kaupassa oli tilapäinen toimitusvajaus vai mitä lie. Kuljetukset kun eivät noina vuosina sujuneet aivan yhtä jouhevasti kuin tänään.

Sattuipa tällainen tilanne kerran Eelin perheessäkin. Tavallisesti Eeli ja Matti tulivat uitosta viikonlopuksi kotiin Inaan, jollei sattunut Nahkaniemellä olemaan sumaa uiton kanssa tai muuten päivystysvuoroa.

Eelin vaimo Petta (eli Elisabeth kuten hänen nimensä oikeasti kuului) laittoi aina miehille syötävää kohta heidän palatessaan, mutta tällä kertaa oli vähän huono tilanne. Olisin minä teille keittänyt perunakeiton valmiiksi, mutta kun ei ollut suolaa, valitteli Petta.

Eeli, joka oli kaikin tavoin rauhallinen ja asioiden tilaan sopeutuva mies, ei asiasta ollut moksiskaan, mutta poikansa Matti joka oli enemmänkin kuin suoraviivainen otteissaan, pani lakin takaisin päähänsä ja kääntyi ovelta saman tien takaisin. Sanaakaan sanomatta hän nousi pyörän selkään ja ajoi kotoaan Inankylästä Vasikka-aholle Talouskauppaan.

Talouskauppa hoiti tuolloin periaatteessa kaikki Nahkaniemen uittokämpän isommat hankinnat. Syynä siihen oli ehkä sekin, että uittopäällikkö Runar Kattilakoski oli yksi talouskaupan omistajista. Ehkä tästä syystä Matti oli päättänyt asioida suoraan talouskaupassa, eikä Inan kyläkaupassa. Niin tai näin. Matti päästyään Vasikka-aholle käveli Talouskauppaan ja kysyi, onkos suolaa.

Tokihan suolaa on , totesi kauppias Einari Järvelä, ja kääntyi ottamaan suolapakettia hyllystä. Otan sitä 50 kiloa , sanoi Matti. Jahas,jahas , sanoi Järvelä. No löytyihän Talouskaupan varastoista 50 kilon suolasäkkejä. Vähän Järvelä ihmetteli, että mihin Matti nyt tuollaista suolamäärää tarvitsee, mutta Mattihan ei asioita paljon selvitellyt. Sitä vaan tarvitaan, sanoi Matti ja heitti säkin olkapäälleen. Ulkona hän sitoi säkin pyörän jopparille ja veivasi saman tien takaisin Inaan. Kotiin päästyään nosti Matti säkin tupaan ja tokasi Peetalle: nyt on suolaa .

Leevi Sulkakoski