Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Kalajuttua

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 18.4.2018. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Nahkaniemen sijainti jokisuulla antoi hyvän näköalapaikan katsella järvellä liikkuvan väen edesottamuksia. Viikonloppuisin liikennettä oli erityisen paljon. Uitto kyllä haittasi kesän vesiliikennettä melkoisesti. Olihan joki usein täynnä puuta Kirsilänkoskeen asti, ja veneellä liikkuminen puiden keskellä oli käytännössä mahdotonta.

Kylän asukkaat olivat kuitenkin vuosien mittaan asiantilaan tottuneet. Järvelle kuljettiinkin uiton aikana pelkästään joen suistossa olevan Jokisaaren itälaidalla olevaa pikkujokea myöten.

Järvi oli hyvin kalaisa, ja kalamiehiäkin oli melko paljon. Uiton haitat oli myös kalamiesten tiedossa. Jos laski verkkonsa hinausväylälle, lähtivät ne takuuvarmasti lautan mukaan, pahimmassa tapauksessa ne olivat hinaajan potkurin ympärillä.

Kyläläisten ja uittomiesten välit olivat kuitenkin aina hyvät. Puolin ja toisin ymmärrettiin uiton tarpeellisuus ja siedettiin sen aiheuttamat haitat. Olihan jotain hyvääkin. Mökkiasukkaiden polttopuut olivat lähellä, joskaan ei ihan luvallisia. Kalastajat toivat joskus kämpälle tuoretta kalaa tai kävivät muuten vain juttusilla. Veikko Viinamäen kanssa oli meillä ihan erityinen ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus. Veikko oli melkein ammattikalastaja, ja hänellä oli pyydyksiä läpi järven. Hänen pyydyksistään meillä oli lupa ottaa soppakalaa.

Vastavuoroisesti me seurailimme , ettei Veikon pyydyksillä käynyt asiattomia vieraita. Veikko käväisi aina silloin tällöin kämpällämme. hän oli huumorimies ja erityisesti hänen naurunsa oli huvittavan kuuloista, hek, hek, hek, vähän niin kuin yksipyttyinen moottori olisi käynyt. Muita kovia kalamiehiä olivat muiden muassa Toivolan Kauko ja Koskelan Vilho.

Sattuihan niitä kommelluksiakin. Olimme pari kertaa hakeneet soppakalaa Veikon pyydyksestä läheltä Nahkaniemeä. Tai niin luulimme. Emme tietenkään tyhjentäneet pyydyksiä, otimme vain kalan tai kaksi tarpeeseen. Nyt sattui kuitenkin niin, että olimme käyneetkin Koskelan Vilhon pyydyksillä. Vilho tuli isä Heinon ja Eelin juttusille ja kertoi, että nyt hänen pyydyksillään on käyty. Ei epäillyt ollenkaan meitä, mutta sanoi, että jos vähän seurailisitte kuka siellä käy.

Isä Heino, joka tunsi Vilhon hyvin, kysyi. Mistäs sinä nyt niin varmasti tiijät, että siellä on joku käyny? No minä laitan aina pyyvykseeni sellaisen huomaamattoman merkin , sanoi Vilho ja kertoi, miten hän aina pyydyksensä merkitsee. Kyllä me koitetaan vähä seurailla sanoi Heino. Sen koommin ei Vilhon pyydyksillä käyty. Jos nyt sattui, että kalan sieltä haimme, niin osasimmepahan panna merkin samalla tavalla kuin se oli ollutkin.

Leevi Sulkakoski