Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Matin nukahdus

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 5.12.2018. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia.

 

Lähdettiin taas kerran viemään lauttaa. Velimies Lauri oli ruorissa minä kokkapoikana ja Erkki ja Matti häntämiehenä. Ilma oli kuin morsian. Järvi oli peilityymi ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ensimmäinen ankkurinheitto oli vähän ennen Jänissaarta. Ankkuri heitettiin ja lautta kiinnitettiin ja alettiin hinata. Matti katseli järveä ja tuumi: ”Nyt lautta menöö vaikka itestään Kaarenhaaraan. Minä meen veneen kans tuonne lautan perälle ja panen pitkäkseni. Hälyttäkää jos jotain tarvetta tuloo”. Matilla oli tapana, jos vain suinkin oli senssiä, luikahtaa nukkumaan kesken lautan vedon. Niinhän hän teki nytkin. Toki homma kulki tällä säällä niin jouhevasti, että melkein yksi mies olisi lautan läpi vienyt.

Niin Matti lähti. Kiinnitti veneensä lautan perään ja pani pitkäkseen. Me jatkoimme hinaamista. Saatiin ensimmäinen veto valmiiksi ja heitettiin toinen ankkuri Ruumissaaren kupeelle. Sää jatkui upeana. Matin vene lipui lautan perässä tyynessä vedessä ja Matti nukkui veneen pohjalla. Erkillä tuli silloin kujeet mieleen. Lauttaa hinattaessa ympäryspuomit ovat tosi kireällä niin, että ne ovat kuin yhtä puuta ja niiden päällä voi helposti kävellä. Erkki ehdotti, että hän kävelee puomeja pitkin Matin veneelle ja irrottaa kokkarossin. Vene ajelehtii sitten minne joutuu tyvenessä säässä Matin huomaamatta mitään.

Pikku kolttosethan kuuluivat uittomiesten elämään kuin jokapäiväinen leipä, joten eihän meillä muilla ollut mitään tätä ajatusta vastaan. Niin Erkki juoksi puomeja pitkin Matin veneelle ja päästi sen tuuliajolle. Matti nukkui autuaallisen tästä mitään tietämättömänä veneen pohjalla. Vene irtaantui hiljalleen lautasta ja vaikka oli miltei täysin tyven sää, lähti vene hiljalleen kulkemaan kohti Hannulan rantaa. Me jatkoimme hinausta kaikessa rauhassa. Olimme juuri tulossa Lipsunnin kapeikkoon, kun Matti tuli soutaen peräämme veneen kokka vaahtopärskeitä lyöden. Hän ehti lautan hännille juuri ennen kapeikkoa. Nolona hän selitti: ”Olin sitonut kokkarossin niin …tana huonosti, että se oli auennu ja venes oli irronnu kun hetkeks nukahin. Tuuli vei minut Hannulanrantaan. Kyllä minä het kun heräsin ja huomasin miten on käyny, tulin niin kovaa kun pääsin. Onneks on näin hyvä ilima.” Me myhäilimme tyytyväisinä onnistuneelle jekullemme, emmekä asian oikeasta laidasta koskaan Matille mitään hiiskuneet. Vähän vaan toruttiin Mattia tyyliin: ”Kyllä voi mies nukkua sikeästi, kun ei heränny, vaikka me huuvettiin niin, että huviloiltakin väki tuli jo rantaa kahtomaan, että mikä hätä täällä on.”

 Leevi Sulkakoski