Tenniskyynärpää

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 30.10.2019. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia.

Pian sen jälkeen, kun Heino oli selvinnyt sikanaudan tuottamista vaivoista, loukkasi Eeli vähän vasemman käden kyynärpäätä. Ei hän siitä sen kummempaa numeroa tehnyt, mutta kun uittohommissa on paljon työtä, jossa kyynärpää on kovalla rasituksella, alkoi vaiva pahentua. Jotain siellä oli vioittunut, koska kyynärpää alkoi turvota, ja muutaman päivän kuluttua se oli jo niin paksu, että ahdisti puseron hihassa.

Eihän Eeli sitä valitellut, mutta ei myöskään kyennyt vasemmalla kädellä mitään tekemään. Uittopäällikölle hän vähän kuin selittääkseen, miksi ei vasenta kättä voinut käyttää, sanoi: ”Kun tuo linkku tuossa käissä on niin ...tanan kipeä.”

Ryynäri pyysi nähdä kättä, ja kun näki tulehtuneen kyynärpään, sanoi Eeelille, että nyt on kuule heti mentävä lääkäriin. Siihen Eeli sanoi joka sanaa painottaen. ”En oo kuule ikään käyny lääkärissä, enkä käy nytkään”. Ryynäri tunsi miehensä ja tiesi, että on turha yrittää pakottaa Eeliä lähtemään. Hän kuitenkin tiesi myös, että kyynärpää vaatii lääkärin hoitoa, niinpä hän lähtiessään totesi vain Eelille, että kyllä meidän se kyynärpää pitää jotenkin hoitaa.

Ryynäri seurusteli tuohon aikaan tulevan vaimonsa kanssa, joka oli sairaalalla töissä ylihoitajana. Niinpä Ryynäri tunsi myös hyvin kunnanlääkärin Gothonin. Tälle selitti mikä oli tilanne Eelin kyynärpään kanssa. He sopivat, että lääkäri tulee käymään Nahkaniemellä saunomassa ja ottaa tarvittavat instrumentit ja lääkeaineet mukaan. Sovittiin, että Gothoni pukeutuu kuten tavallinen reissumies ja tulee reppu selässä ja lääketarpeet repussa. Eelille ei kerrota, että vieras on lääkäri.

NÄIN tehtiin. Aamulla Ryynäri tuli kämpälle ja määräsi minut saunanlämmitykseen. Sanoi vaan, että tuloo yks tuttu, joka haluaa meidän kanssa saunomaan ja lähti hakemaan kahvi- ja muita tarpeita vierasta varten. Niin vieras sitten tuli. Minä ja isä-Hemppa kyllä heti vieras tunnettiin, mutta ei sanottu mitään.

Mentiin yhdessä saunaan, Eeli, Heino, Ryynäri, Kaarlo minä ja Gothoni. Juteltiin niitä näitä lääkärin kanssa uittohommista maailman menosta. Äkkiä vieras ikään kuin huomasi Eelin turvonneen käden ja kysyi, että mitäs Eelin kyynärpäähän on sattunut, kun käsi on noin turvoksissa. Eeli totesi siihen vaan, että en tiijä, mutta kyllä tuo linkku on kuule helevetin kipejä. No varmasti on, kun on noin turvoksissakin, totesi Gothoni. Eikö sinun pitäisi mennä käymään lääkärissä? ”En oo eläissäni lääkärissä käyny, enkä mee nytkään”, sano siihen Eeli.

Niinkö olet tuumaillut, sanoi Gothoni. No antaisitko minun katsoa sitä vähän tarkemmin. Minulla on kyllä niistä asioista vähän kokemustakin.
Siinä saunoessa Eeli oli tykästynyt vieraan välittömään juttelutyyliin ja niin hän sanoi. ”No kato vaan eihän se siitä mikskään mee”. Gothoni tutki kyynärpäätä ja totesi, että täällähän on aika paljon nestettä sisällä. Se pitäisi imeä pois ja otti reppunsa ja alkoi kaivella sen sisältöä. Siinä vaiheessa Eeli arveli, että tämä mies taitaakin olla lääkäri.

Gothoni myönsi olevansa kunnanlääkäri, mutta ei kai siitä tässä haittaakaan ole. Eipä kai, tuumi Eeli, ja niin hän antoi mukisematta lääkärin tehdä toimenpiteet, joita kyynärpään hoito vaati. Mukanaan tuomalla ruiskulla hän imi kyynärpäästä melkoisen määrän verensekaista nestettä, pudisti arven huolellisesti, pani vielä jonkin pienen pistoksen kyynärpäähän ja sitoi sen. Antoi sitten ohjeen, että käsi tarvitsi vielä lepoa muutaman päivän. hän lupasi vielä piipahtaa jonkun päivän kuluttua katsomassa miten hoito on tehonnut.

Eelin ilmeestä näki, että olo oli huojentunut. Kipukin hellitti huomattavasti, kun ylimääräisen nesteen aiheuttama paine kyynärpäässä hellitti. ”Kyllä oot hyvä lääkäri ja viitit tulla tänne asti yhen uittomiehen vaivan takija”, ihmetteli Eeli. Eikä hän Ryynärillekään ollut nyreissään, vaikka tulikin jekutetuksi lääkärin käsittelyyn. Saatiinhan se linkku kuitenkin taas hyvään kuntoon.

Leevi Sulkakoski