Pekka Lanko

Herra Pekka Lanko  ( 1941 - 11.3.2016)

Lähes kaikki tukkilaiskilpailuissa käyneet muistavat varmasti Lanko-Pekan. Kuuluttajana toiminut, kaikkien tuntema sanaseppo ”Lanko-Pekka”, eli metsätalousinsinööri Pekka Lanko osasi juontaa vankalla kokemuksella elävästi värittäen kaikki asiat tukkilaiskilpailuista ja uitosta.

Puhelinluettelossa hänen kohdallaan luki herra. Mitä tästä olisi pitänyt ajatella? Ei mitään sillä herra Lanko olisi vastannut jo teidän puolestanne, vaikkei sitä häneltä olisi kysyttykään. Lanko-Pekka oli perimmäisessä merkityksessä tarinankertoja. Kuulijan tehtäväksi jäi vain vastuunkanto, sillä itse pirukaan ei ottanut selvää, oliko mies tosissaan. Ja puhuiko hän asiaa. Mutta kukaan ei voi kiistää, etteivätkö tarinat olleet hyviä.

Alla oleva kuva ja juttu on ollut Maaseudun tulevaisuudessa18.7.1989 olleesta jutusta leikattu.

Kuvateksti kertookin jo kaiken tarpeellisen. Kilpailujen juontamisen lisäksi Pekan ansioihin voidaan myös laskea tukkilaisista kertovan "Me tulemme taas" kirjan kirjoittaminen Mauri Hastin kanssa. Kirja kertoo Suomessa puutavarauiton myötä syntyneestä ammattikunnasta; tukkilaisista sekä tukkilaiskisoista ja niiden vaikutuksesta Suomen kulttuuriin ja maaseudun elämään. Lisäksi Pekka on kirjoittanut teokset "Sannooko nimi mithään", "Minun väylä" ja  "Pessalompolon Kenttäniemi sanoin ja kuvin". Hän teki työuransa metsälehtorina ja juonsi Torniolaakson murteella lukemattoman määrän erilaisia tilaisuuksia

Pekka näyttämässä omia taitojaan tukilla!

Tukkilaiskisojen juontamisen Pekka luovutti jo aikaisemmin nuoremmilleen. Kuten hän jutussaan toteaa että " Olen repinyt itseni ruvelle näissä hommissa. Paukut on sillä tavalla loppu."

Pekka oli Ukkosen Jumalan poikia ja uskoi Juha Pentikäiseltä kuultuun mytologiaan, jonka mukaan Ukkosen Jumala ottaa poikansa luokseen ja laskee kultavitjoilla karhunpenikkana takaisin maailmaan, kun aika on. Jonain keväänä Pekka kirmailee karhunpenikkana jängän laidalla emonsa suojassa.

Pekalla oli tapana sanoa: ”Miehellä on kaksi tapaa; tulla ja lähteä ja molemmat ovat hyviä tapoja.”