Poutatikku

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 16.8.2017. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

Avolauttojen hinaamisessa järven yli oli säätilan merkitys erityisen tärkeä. Sen vuoksi ilmanaloja seurattiin uittokämpällä tarkoin, ja pyrittiin porukalla ennustamaan säiden muutoksia. Oli tosi työlästä ja vaarallistakin olla lautan kanssa järvenselällä ukkosmyrskyssä, ja lautan hajoaminen pitkin järveä tiesi valtavaa lisätyötä. Emas-Matti oli itsekseen pohtinut asiaa ja ilmeisesti jostain saanut vähän tietoakin haraviinsa. Joka tapauksessa eräänä aamuna hän mitään sanomatta lähti puukko ja saha mukanaan ulos ja paineli läheiseen metsään. Jonkin ajan kuluttua hän palasi sieltä mukanaan kuusennäreen pala, jossa oli palanen oksaa mukana. Mitään selittelemättä hän alkoi kuoria ja vuoleskella oksaa katkaisten sen sitten noin puolen metrin mittaiseksi.

Runko-osaan hän jätti oksan juureen noin kymmenen sentin pituisen pätkän. Kuoritun oksanpalan pani hän sitten takan otsalle kuivumaan. Kun oksa oli riittävästi kuivunut, Matti haki varastosta palan rimaa, katkaisi siitä puolen metrin palan ja mitan kanssa riman keskikohdasta lähtien merkitsi kynällä asteikon sentin välein molempiin suuntiin. Keskikohtaan hän merkitsi numeron nolla ja siitä molempiin suuntiin numerot ykkösestä kahteenkymmeneenviiteen.

Edelleen mitään selittelemättä Matti otti irti ikkunalasin kämpän seinästä ja naulasi mitta-asteikon toiselle puolelle lasinpokaa ja kuusenoksan runko-osastaan toisen puolen pokaan niin, että oksan kärki osoitti vastapuolella asteikon nollakohtaan. Sitten lasi takaisin paikoilleen. Se on poutatikku, selitti Matti viimein. Vähän sitä huvittuneena katselimme, mutta kyllä hymy hyytyi, kun poutatikun kärki alkoi liikkua säiden mukaan ylös ja alas asteikolla. Kauniilla säällä tikku nousi asteikolla ylöspäin ja matalapaineella se painui alaspäin.

Nyt oli kämpällä kaikessa yksinkertaisuudessaan täysin toimiva ilmapuntari, josta oli luettavissa odotettavissa olevia säiden muutoksia. Matin poutatikusta tuli niin kuuluisa, että uittopäällikkökin toisinaan soitteli kotoaan Kattilakoskelta kämpälle ja kyseli, että minkälaista ilmaa se Matin poutatikku nyt ennustaa.

Vuosia myöhemmin kun uitot Ähtävänjoessa olivat jo loppuneet, kävin tapaamassa Matin isää Eeliä vanhainkodilla. Muisteltiin uittomiesaikoja ja äkkiä Eeli muisti sen Matin poutatikun. Mene ja hae se Nahkaniemeltä, ja pidä se muistona minulta ja Matilta , pyysi Eeli.

Niin kävin samalla reissulla hakemassa poutatikun talteen ja vein sen kotiini Vaasaan, jossa se oli olohuoneeni hyllyllä muistuttamassa minua yhteisistä uittohommista Matin ja Eelin kanssa. Turkuun muutettuamme annoin poutatikun Vaasassa asuvalle pojalleni, jonka kotona se edelleen pitää yllä muistoja Nahkaniemeltä.

Leevi Sulkakoski