Tukkilaisten SM-kisat Kannus 1990

Tukkilaisten SM-kisat 90 Niskankoski 23. - 24.6.1990 Kannus

Päätoimikunnan puheenjohtajan tervehdys

Metsä- ja uittotyöllä on Lestijokivarressa pitkät perinteet. Ennen nykyistä koneellista korjuu- ja kuljetusjärjestelmää metsätyöt tehtiin alkeellisin välinein miesvoimin ja kuljetus tapahtui vesiteitse uittaen. Uitto säilyi merkittävänä kuljetusmuotona aina 50-luvul1e saakka, vaikka Lesti- ja Kalajokilaakson puutavaran kuljetusta hoidettiin suurelta osin myös Eskolan kapearaiteista rautatietä käyttäen.
Jälkipolville on kuva uittotyöstä säilynyt romanttisen hohteen kultaamana. Tosiasiassa uittotyö oli kovaa ja rasittavaa miehisten miesten työtä, jossa ”katsotaan mies eikä nuttu”. Toki romantiikalla oli sijansa. Uittojen ja uittomiesten saapuminen rannan kyliin merkitsi piristystä ja vaihtelua kylien uneliaaseen arkipäivään. Kevätkuulaina öinä aittojen hämyssä lempi leimahti ja moni uittomies jäi rannan taloon kotivävyksi.
Pienviljelysvaltaisessa Lestijoen laaksossa uitot merkitsivät tuntuvaa lisäansiota paikkakunnan asukkaille.
Tämän päivän tukkilaiskisat ovat riemukasta kisailua ja leppoisaa yhdessäoloa. Samalla nämä kisat, ensimmäiset tukkilaisten SM-kisat Keski—Pohjanmaalla, ovat kunnianosoitus menneiden polvien tukkilaisille, metsien ja jokivarsien ihmisille, joiden työn tulosta pitkälle on nykyinen hyvinvointimme.
Toivon, että te tukkilaisperinnettä arvostavat vieraamme eri puolilta Suomea, Lestijokilaaksosta ja ystävyysmaakunnastamme Viron Polvasta viihdytte täällä ja viette mukananne mukavat muistot TUKKILAISTEN SM-KISOISTA Niska niskakoskelta

Esko Aho

Tukkilaisuus kiehtoo edelleen

Tukkilaiset on kuvattu suomalaisissa elokuvissa reippaiksi, taitaviksi, huolettomiksi sankareiksi, jotka laulun soidessa selvittävät pahimmatkin sumat hymyssä suin. Komeat miehet ja kauniit naiset, mahtava luonto koskineen kuuluu meidän useimpien mielikuvaan entisajan tukkilaiselämästä. Usein tukkilaisia onkin verrattu amerikkalaisiin villin lännen miehiin.
Todellisuus ei varmaan tukkilaisilla kuten villinlännen miehilläkään ollut niin ruusuinen, kuin romanttiset elokuvat meille kertovat. Työ oli raskasta ja usein myös vaarallista. Jatkuva liikkuminen tukkien mukana paikasta toiseen aiheutti omat ongelmansa. Vaikka riisummekin tukkilaiselämästä romanttisen kuorrutuksen pois, jää jäljelle kuitenkin taitoja ja rohkeutta vaativa ammatti, joka edelleen kiehtoo luonnonläheisestä elämästä etääntynyttä ihmistä.
Olemme iloisia, että Tukkilaistaitojen Suomen Mestaruuskilpailut järjestetään ensi kertaa täällä Vaasan läänissä. Kannus, runsasvetisen Lestijoen varrella, on oikea paikka kisojen järjestäjäksi. Täällä on perinteitä tukkilaiselämästä.
Tukkilaiskisat välittävät meille esimerkillisellä tavalla entisten sukupolvien työtä. Toivotan Tukkilaistaitojen Suomen Mestaruuskisoille parhainta menestystä.

Maaherra
Mauno Kangasniemi

Kannuksen Kaupungin tervehdys

Tukkilaisperinne on osa kansallista kulttuuriamme. Tukkilaiskisat on tapahtuma, joka vetää puoleensa ihmisiä ympäri maakunnan. Tukkilaiskisojen suomenmestaruuskilpailut pidetään nyt Välikannuksessa, joka on osa Kannuksen kaupunkia. Välikannus on kyläyhteisönä kehittyvä ja elinvoimainen. Tapahtuman järjestelyt ovat vaatineet kyläläisiltä huomattavia ponnistuksia ja oman vapaa-ajan käyttämistä kisojen järjestelyihin. Tässä yhteydessä on syytä esittää sydämelliset kiitokset kisojen järjestelyissä mukana olleille ja erityisesti kylän puuhakkaille ihmisille.
Kannuksen kaupunki itsessään on elinvoimainen ja kehittyvä pienkaupunki. Kaupungin ilmeeseen kuuluvat voimakas teollisuus ja kehittyneet palveluelinkeinot. Kaupunki on dynaaminen kokonaisuus. Leimaa antava piirre Kannuksen kaupungille on vihreys ja ympäröivien talouskylien elinvoimaisuus. Kaupungin oma keskustaajama on kehittyvä ja pirteä.
Tukkilaiskisat keskikesällä antavat oman ilmeensä kaupunkikuvaan. Moderniin kaupunkiin kuuluu myös perinteiden vaaliminen ja niiden kunnioittaminen. Tukkilaisromantiikka tuo muistoja ihmisten mieliin menneiltä hyviltä ajoilta. Kisatapahtuma on merkittävä koko valtakuntaakin ajatellen sikäli, että sen kautta välittyy perinnetietoutta tulevillekin sukupolville.
Toivotan kaikkea menestystä ja hyvää kilpailuonnea kisassa mukana oleville. Tervetuloa viihtymään Kannukseen!

Kaupunginjohtaja
Eero Kiiski

Puomintekijä

Kevään tulo toi elämää Jokivarren kylään. Marianpäivän aikoihin tulivat ensimmäiset varikset ja samoihin aikoihin alkoi joella työt. Puomintekijät hevosineen ja patoineen alkoivat lenkityksen jäällä. He muistuttivat, että heille sopi sama tunnuslause kuin variksellekin: “Jos ei meitä maariaksi, sano meitä mennehiksi”.

Kylän pikkupojilla oli hauskaa aikaa, kun saivat olla mukana keittämässä näreistä väännettyjä lenkkivihtoja. Ne muistuttivat suuria makkaroita. Perttu ja Jani häärivät padan ympärillä pitäen padan alla tulta. Aina hetken perästä huusi joku miehistä: - Jätkän penikat, tuokaa pian kuuma makkara. Kiehuvasta padasta tenpaistiin lenkki ja juoksutettiin miehille. Isokokoinen ja -kourainen Hermanni otti lenkin, avasi sen ja pisti puomin silmistä läpi. Kattilakoski tarttui tyveen ja alkoi vääntää. Kun vihta oli huonosti pehminnyt vaati vääntö lujia käsivoimia. Sitähän ei puuttunut näiltä keski-ikäisiltä karhuilta. Välistä he karjaisivat kuin vauhtia antaakseen: - Niskat nurin räätykseltä. Ellei saatu käsivoimin väännetyksi mutkalle, otti toinen miehistä kangen ja pehmitti hakkaamalla vihtan taipuisaksi hokien samalla Jokisuun emännän sanoja: Me olla päättäneet sukulaisten kans, että me tappa sinu. Näin oli emäntä sanonut kansalaissodan aikana punikkivävylleen, ja se oli pantu täytäntöön. Samoin tekivät lenkinvääntäjät näreelle.
Samana syksynä kun Perttu täytti kaksitoista vuotta, sanoi isä: - Sielä joella sää oot aina uittamasa iliman palakkaa heti ko silimä välttää. Jos apua tarvihen, ei sua löyvy mistään. Saat sen touhun lopettaa. Silloin pojalle välähti: - Saanko mennä, jos maksavat palakan. - No joo, son jo vähä toinen asia, mutta ei ne tuommosia poikaklupuja huoli ja uittokin on piaan ohi. Voithan yrittää kysyä.

Näin alkoi Pertun elämässä kausi, että joki hommineen kytkeytyi lujasti hänen elämäänsä. Muutamien vuosien kuluttua kesät kuluivat uittohommissa, myöhemmin monet kevättalvet jokijäillä puomien teossa ja lenkin väännössä.

Uuno-Matti Mäki-Petäjä

OHJELMA

LAUANTAI 23.6 (I JUHANNUSPÄIVÄ)

klo 11.00 Tokolansuvanto

- musiikkia Oravan kyläpelimannit,
Hanurikot, Virvat
- Tukkilaiskisojen avaus kansanedustaja Esko Aho
- Tervehdyksiä
Maaherran tervehdys
Kannuksen kaupunginjohtajan tervehdys
- Tukkilaismaraton
- Poniajelu
- Perinnenäytös, tukkiautot

klo I5.00 Niskankoski
- Musiikkiesityksiä
- Joukkuesoutu:
kuntasarja
puulaakisarja
- Metsäaiheisia yleisökilpailuja
- Perinnetyönäytöksiä;
puunkaato, sahaus, kuoriminen

 klo 20.00 Välikannuksen seurojentalo

- Kisailtamat
- Tukkilaisten näytöslajeja
Oravan kyläpelimannit Polvasta
- Tanssit

SUNNUNTAI 24.6 (II JUHANNUSPÄIVÄ)

klo 8.00 Retki Toristuksen luolille,
lähtö Seurojentalolta

klo 10.00 Jumalanpalvelus Kannuksen kirkossa

klo 12.00 Niskankoski

- Koskenlasku ja sauvominen
Metsäaiheisia yleisökilpailuja
- Perinnenäytöksiä

klo 15.00 Niskankoski
- Palkintojen jako
- Kisojen päätös

Liput La 30,-,su,-30,-, lapset ilmaiseksi!