Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Ylläpito tekee sisällön eteen paljon töitä, että se olisi kattava infopaketti juuri sinua varten.

Onni Hanhikoski

Onni Hanhikoski  s. 7.7 1930 Evijärvellä. Hukkui Kyröjoen tukkilaiskisoissa Hiirikoskeen 6.5.1962

Vasemmalla Onni Hanhikoski ja oikella Aleksi Koskimäki

Kyröjoen Hiirikoskella koskenlaskukisan järjestäjinä olivat Hiirikosken Lions Club ja urheiluseura Vähäkyrön Viesti. Ennen kilpailujen alkua Valtakunnanmestari Pentti Kniivilä suoritti koelaskun. Järjestäjät kuljettivat veneellä laskijan keskelle jokea, josta Kniivilä ohjasi tukin pohjapadon aukkoon. Pitkä tukki syöksyi alas tulvapadon aukosta sukeltaen syvälle. Kniivilä putosi tukille kahareisin istumaan, hallitsi kuitenkin tilanteen ja nousi välittömästi takaisin tukille laskien kosken takuuvarmasti alas.  

Kilpailujen järjestäjät ennakoivat kuitenkin kosken vaarallisuuden ja lähtöpaikka muutettiin joen toiselle puolelle, jonne kilpailijat kuljetettiin turvallisesti veneellä. Sen lisäksi kosken molemmille puolille lisättiin miehiä köysien ja pelastusrenkaiden kanssa.

Ensimmäisenä varsinaisena kilpailijana oli Evijärveläinen Onni Hanhikoski, kokenut koskenlaskija, mutta Hiirikoski oli hänelle vieras ja tuntuma kosken väyliin vähäinen. Korkealla kuohuivat kosken tulvivat aallot uhmaten ja ivaten – uskallatkos? Helmivaimo oli ommellut Onnille edellisenä iltana puseron, joka pitäisi miestä lämpimänä, ja kannattelisi häntä pinnalla, jos hän putoisi kylmään veteen.

Viikkosanomat 11 5 62 l

Jostakin selittämättömästä syystä Onni kieltäytyi hänelle tarjotusta venekuljetuksesta vaan ilmoitti lähtevänsä alkuperäisestä lähtöpaikasta ja sestovansa tukilla suoraan patoaukon yläpuolelle, josta laskisi alas patoaukkoon.  

Hanhikosken irtautuessa rannasta ja aloittaessa sestomisensa alku näytti menevän hyvin, mutta tukin siirtyessä kauemmas rannasta voimakas virta painoi vääjäämättömästi tukkia ja kilpailijaa kohti pohjapatoa paljon ennen tarkoitettua laskuaukkoa.

Sankka yleisömeri sillalla ja rannalla näki kuinka Onni Hanhikoski syöksyi tukin kanssa pohjapadolta alas kadoten putoukseen. Putousta oli noin 3-4metriä ja pitkän odotuksen jälkeen yleisö näki Hanhikosken ja tukin nousivat pintaan, molemmat pyörivät villisti padon alla olevassa pyörteessä. Välillä mies katosi näkyvistä, välillä pyörivä tukki iski taistelevaa miestä vasten. Sillalta ei ollut matkaa kuin reilut 10 metriä Hanhikoskeen, mutta kenelläkään ei ollut köyttä eikä pelastusrengasta. Kaikki köydet ja renkaat olivat juuri siirretyt padon alapuolelle.

Lopulta pyörre hellitti ja mies alkoi liukua hitaasti kohti varsinaista koskea. Samaan aikaan kuitenkin heitettiin sillalta auton sisärengas, joka jäi pyörimään äskeiseen syöveriin pohjapadon alle. Hanhikoski taisteli itsenä takaisin pyörteeseen ja pudotti renkaan käsien ja pään lävitse ylävartalon ympärille. Pyörre alkoi nyt entistä enemmän riuhtoa ja pyörittää Hanhikoskea vetäen hänet välillä pitkäksi aikaa veden alle, muisteli Aleksi Koskimäki.

Viimein pyörre sai tarpeekseen ja hellitti. Tuhatpäinen yleisö näki autonrenkaan sisällä olevan liikkumattoman hahmon liukuvan hitaasti alas koskeen ja katoavan kuohuihin. Vihdoin tajuton Hanhikoski saatiin nostettua veneeseen ja kiidätettyä rantaa. Kolmen tunnin elvytyskään ei enää auttanut. Koski oli ottanut omansa.

Maalialueella Helmivaimo odotti miestään saapuvaksi sydän syrjällään. Mutta tähän maaliin Onni Hanhikoski ei enää koskaan saapunut. Helmille uutinen oli liian suuri järkytys, hän pyörtyi ja hänet kiidätettiin shokissa sairaalaan.

Onnin viimeiseksi jäänyt lasku Vähänkyrön Hiirikoskella tukkilaiskilpailussa 1962 tallentui myös videolle. Kilpailun ainoaksi laskuksi jääneen Onnin koskenlaskun näkee videon kohdasta 1.35 ....

 

 

 

Hiirikoski

 

 

Hiirikoski Kesäkuun lopussa vuonna 2008, vanha säännöstelypato toiminnassa ja taustalla näkyy "uusi" silta. Kuivana aikana vettä virtaa vähän, tästä johtuen tukkilaiskisatkin pidettiin keväällä, jolloin tulvavedet nostivat joen pintaa.

 

Hiirikoski Lokakuussa vuonna 2012, uusi säännöstelypato toiminnassa ja syyssateet nostaneet veden pintaa.

Kyröjoen Hiirikoski kuohui vapaana Etelä Pohjanmaalla Vähäkyrön kunnassa aina vuoteen 1921, jolloin se sai betoniset kahleet ja sen voima valjastettiintuottamaan sähköä. Valjastuksen yhteydessä voimalaitoksen yläpuolelle kosken niskaan rakennettiin pohjapato ja kanavoitiin sivu-uoma, josta vesi johdetaan turbiineihin. Pohjapatoon oli keskelle jokea tehty 9metriä leveä ja 2metrin syvyinen säädeltävä patoaukko, jonka kautta yläpuolella olevaa vedenkorkeutta voitiin säädellä.

Valjastamisen jälkeen Hiirikoski on suurimman ajan lähes kuivana, ainoastaan rajut kevättulvat saavat Pohjanmaan suurimman joen täyttymään ääriään myöten ja Hiirikosken pauhaamaan jälleen villinä ja vapaana. Vesi nousee ylemmäs ja ylemmäs, aukko pohjapadossa ei pysty nielemään kaikkea tulvivaa vettä ja lopulta tulvan yhä noustessa vesi virtaa jopa metrinkin korkeudella pohjapadon laidan ylitse.

 

Muistomerkki

Hiirikoskella joen penkereellä (rivitalon takana) lähellä tapahtumapaikkaa, sijaitsee myös kivinen muistomerkki, johon on kiinnitetty tapahtumasta kertova laatta.Blogi: Vaasa ennen ja nyt

Kesällä 2021 oli muistomerkki jäänyt hieman kasvuston sekaan piiloon.

Tämän muistolaatan Onni Armas Hanhikosken muistoksi pystytti Lions-club vuonna 2012, kun traagisesta hukkumisonnettomuudesta koskenlaskukilpailussa oli kulunut 50 vuotta.

Laatta