Uittomiespatsas Evijärvi

Risto Saalasti

1992

Evijärven Kunnantalon edustalla

Evijärven kunnantalon pihassa (Viskarinaukio 4) on kuvanveistäjä Risto Saalastin valmistama uittomiespatsas. Patsas paljastettiin valtakunnallisten kotiseutupäivien aikana vuonna 1992. Patsaan jalustaa on kirjoitettu evijärveläisen Kauno Koivukankaan patsasta varten laatima lyhyt runonpätkä:

"Kasva puu, kulje puu, anna voimas uittajalle"

Lehtijutut patsaan julkaisusta

Pienoismalli sekä postikortti patsaasta

Evijärvi-Seuran aloittama patsashanke sujui nopeasti neljän vuoden aikana. Patsaan hankintahinta oli 300 000 markkaa. Patsaan hankinta varmistui, kun Evijärven kunta osallistui 100 000 markan osuudella ja Järviseutu-Seura osallistui 50 000 markan summalla hankintaan. Tämä oli jo puolet patsaan hankintahinnasta, myös EP:n kulttuurirahasto on tukenut hanketta 12 000 markalla. Suurimmat lahjoittajat
ovat Evijärven metsänhoitoyhdistys, Evijärven Nuorisoseura, Nivalan säästöpankki ja Evijärven Perunajauhotehdas. 1000 markan kipsireliefin on lisäksi ostanut lähes 50 yhteisöä.

Kunnanhallituksen pöytäkirja osallistumisessa patsaan hankintaan.

Uittomiespatsas on kunnianosoitus Ähtävänjokilaakson ja Järviseudun kaikille uttomiehille. Evijärvi-seuran ja Evijärven kunnan yhteinen pasashanke on paitsi muistomerkki kadonneelle ja katoavalle uittoperinteelle, myös heräte tulevaisuutemme rakentamista varten. Siitä pitää huolen jo kuvanveistäjä Risto Saalastin veistoksen nimi "Ruuhkan purkaja", elävä muistutus siitä, että purettavia ruuhkia ja kovaa työtä riittää meillä jatkossakin, sanoi liikenneministeri Ole Norrback juhlapuheessaan. Patsaan luovutti Evijärven kunnalle Evijärvi-Seuran puheenjohtaja Kauno Koivukangas. Airueessa seisoivat uittomiehet Valde Jutila ja Esko Kaski. Koivukangas lausui tekemänsä runon luovutuspuheessaan;

Uittomies

Olen polkuni päähän taivaltanut,
näin nyt ajattelisin.
Olen virtain virratessa pöllit ja tukit uittanut:
On muistien kalenterit täyttyneet
aikansa muistikuvista noista.
Joita tässä mietiskelen.

Uittomies aikansa kulkian kulut ties.
Tuo sama rantojen tuttu kulkija
raivas historiaan tiensä vesireittien.
Rahdattiin raskas tavara virtaavaan veteen,
tuli siinä työtä eteen.

Tuota aikaa oli justeeri ja pokasaha,
petkele, leuhka ja parkkirauta.
Työn suritukseen mikään muu ei auta.
Suomenhevonen ja parireki,
tavaran veen varteen veti.
Uittomies ne kuori ja ristokolle löi,
varrella veen eväänsä söi.

Ilmeistyi tuo kevään tuttu kulkija,
avovesien myötä kylänraitille.
Haki maitohinkkinsä ja osti ohrarieskan,
riensi rannalle, sumalle odottavalle.
Pikka ja keksi siinä kaihoten odottivatkin käyttäjäänsä.

Lengolle vääntyi varsi näreen, keksin,
parhaat voimat kun siitä puristin.
Joella helppo oli hallita hommaa,
järvi kaipas puomit, keluupaatin ja pukseerinkin.
Tuuli, tuo luonnonvoima oli myötä,
väliin vastainen - tuoden lisää työtä.

Uittomies lauttansa hiljaa määränpäähän vei,
tinkimätön työssänsä, periksi anna ei.
Sai silloinkin teollisuus raaka-aineensa
tarpeitansa tyydyttäen.
Tukkijätkä työhönsä tyytyväinen,
uittonsa uittaneena keksinsä kuiville veti.
Tuo aika ei palaa heti.

Nyt kaihoten turhaan odottelemme
tuota kevään kulkijaa.
On vain muistoissamme miehet nuo,
ei heitä enää kevätvirrat tuo.
Ruosteessa parkkirauta, petkele ja pilkkakin,
lahoo varsi keksin ja laita keluupaatin.
Rapistuu uittokämppä.
Historianlehti hiljaa uuteen käy-
uittajaa ei enää näy.

Rautainen ollut on uittomies, moni sen ties.
Tuota työtä kunnioittaen,
patsas paikkansa ansainnut.
Uusia sukupolvia muistuttaen;
minä olen uittomies.