Uittopatsas Ii
Iijoen uittopatsas Ii
Sanna Koivisto
2003
Iin Kunnantalon edustalla
Uittomiesten tarve alkoi vähetä 1960-luvulla maakuljetusten ja erottelun koneellistumisen takia. Iijoen uitto loppui vuonna 1988. Iin kunnantalon pihalla paljastettiin vuonna 2003 kuvataiteilija Sanna Koiviston tekemä veistos Iijoen uitolle kunnianosoituksena uittotyöntekijöille.
Taisi useammallakin juhlavieraalla nousta pala kurkkuun, kun kolme entistä uiton miestä, Lauri Hand, Eino Pekkala ja Jaakko Paakkari, sunnuntaina paljastivat Iin uittopatsaan kunnanviraston rantatöyräällä.
Siinä se nyt oli, parinkymmenen vuoden ponnistelujen tulos. Monenlaista vaihetta on mukaan mahtunut, työtä ja sinnikkyyttä vaadittu. Mutta pelkästään se ei ollut liikutuksen syynä. Hetkessä oli myös toisenlaista symboliikkaa: kunnioitusta tehdylle työlle, menneelle aikakaudelle.
Puu ui Iijoessa satoja vuosia. Vielä pitkään 1900-luvulle uitto oli tukkipuiden ainoa kaukokuljetusmuoto. Vuonna 1988 se kuitenkin Iijoen osalta päättyi, kun maakuljetukset tulivat halvemmiksi.
Parhaimmillaan joka kolmannen iiläisen työikäisen lasketaan olleen uitossa mukana - ja työikä oli tuolloin melko venyvä käsite. Uittoon päästiin , tai jouduttiin, jo kymmenvuotiaana.
Patsas yhteinen asia
Uitto kosketti siis melkein joka taloa ja näyttää koskettavan edelleenkin, koskapa patsaan paljastusjuhlassakin oli väkeä tienoo mustanaan.
Kunniavieraina olivat luonnollisesti entiset uiton miehet. Patsaan paljastajakolmikkoon kuulunut Lauri Hand, 82, oli uitossa mukana 50 vuotta, viimeinen erottelupäällikkö Eino Pekkala, 75, ehti koluta muutkin pohjoisen joet ja Jaakko Paakkari, 56, oppi työnteon mallin uittoporukoissa.
Patsaasta miehillä oli selkeä mielipide. "Se on hyvä!", totesi Paakkari sen kummemmitta korulauseitta. Turhia ne olisivat olleetkin: äänensävy kertoi kaiken.
Kovin tutulta tuntui miehistä kivellä puurtavien miesten aherrus. Juuri samalla lailla heistä itse kukin muisti tukkiruuhkaa purkaneensa, melkein tuolla samalla kivellä seisoneensa. Kovaa työtä se oli, ei siinä helpolla päässyt.
Samaa korosti myös patsaan paljastuspuheen pitänyt maaherra Ahti Pekkala, jolla on omaakin uittokokemusta - ei tosin Iijoelta. Uittopatsaan hän toivoi viestittävän vielä satojen vuosien päästä uiton tärkeyttä omana aikanaan.
"Joka ei entisestä mitään tiedä, ei voi uutta rakentaa", Pekkala vielä muistutti.
Juhlavieraat, muutkin kuin entiset uittomiehet, vaikuttivat tyytyväisiltä siihen, että patsaasta näki, mitä se esitti. Ei tarvinnut arvuutella. Ja paikka Iijoen rannalla oli juuri oikea. Vahinko vain, että paikan ehdottaja iiläinen Olavi Hand ehti kuolla lopputulosta näkemättä.
Keräys jatkuu edelleen
Patsaan tekijä taitelija Sanna Koivisto sai sunnuntaina suitsutusta joka suunnalta. Hänen urakkansa on ohi, mutta keräys patsaan rahoittamiseksi jatkuu edelleen. Ihan kaikki vaadittavasta 135 000 eurosta ei vielä ole kasassa ja varoja kerätään uittoreliefin, Ikipoola-, Iijoen uittoyhdistys - ja Iijoen vonkamies kirjojen myynnillä, kertoo patsastoimikunnan sihteeri Paula Suutari.