Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Ylläpito tekee sisällön eteen paljon töitä, että se olisi kattava infopaketti juuri sinua varten.

Uiton alku

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 26.7.2017. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Oomispakalta lähdemme marssimaan kohti Nahkaniemen uittomiesten kämppää. On varhainen kevät, vedet ovat sulaneet, ja jokien ja järvien vesipinnat ovat korkealla. On se hetki, kun uitot alkavat. Uittopäällikkö Ruunar Kattilakoski kulkee edellä, sitten Emas Eeli, pokansa Matti ja isäni Heino, heidän perässään hinaajaporukka ja viimeisenä me porukan nuorimmat minä ja Sulkakosken Kaarlo.

Nahkaniemen uittokämppä on alavalla niemekkeellä matalan koivikon keskellä. Isäni Heino ottaa avaimen portaiden alta. Siellä se on ollut siitä lähtien, kun kämpän ovi edellisenä syksynä lukittiin. Hän avaa munalukon ja vetää oven auki, joka saranat naristen tervehtii taas tuttuja kesäasukkaita.

Työnnymme porukalla sisälle ja yllätykseksemme huomaamme, että vesi on noussut kämpän lattialle. Sitä on lattialla kymmenisen senttiä, eikä se siitä mihinkään laske ennen kuin veden pinta joessa laskee. Ei ole uittomiehen homma liian kuivaa.

Emme anna asian häiritä. Ruunar istuu pöydän päähän ja kaivaa repustaan kahvipaketin, pullalenkin, palasokeripaketin ja vuokkokermapullon. Käskee Kaarlon ja minun mennä hakemaan takkapuita, jotta saadaan keitetyksi kahvit. Nopsaan saamme ylivuoteisista pölleistä kuivat takkapuut. Takka meinaa aluksi antaa savua sisään, kun on vielä vähän kostea hormi ja metsää ympärillä, mutta pian se toimii moitteetta, ja kohta on kahvi valmista.

Kahvit on juotu ja Ruunar aloitta töiden jakamisen seuraavaan tapaan:

Heino ja Eeli. Ensin te laitatte Isonväylän vasemmalla puolella olevan kivipollarin ja Jokisaaren väliin suiston ja sitten vastuupuomin kämpästä tovin matkaa Jokisillalle päin sekä vielä suistopuomin Jokisaaren yläpäähän.

Sen jälkeen viette Jokisillan yläpuolelle vastuupuomit ja uimahyppytornin eteen vastuupuomin niin, että jää tilaa uimiseen. Matti, Erkki, Lenni, Kaarlo ja Leevi. Te alatte lenkittää lauttapuomeja. Matti vyöryttää puomit veteen, Erkki ja Lenni lenkittää ne, Kaarlo ja Leevi kantavat lenkit varastosta veneisiin ja kuljettaa ne Erkille ja Lennille. Teette asiat seuraavassa järjestyksessä: Ensin puomitatte kolme lauttaa, sata puomia aina yhteen lauttaan. nämä tekevät kolomesataa puomia. Sitten Inan lautta erikseen. Siihen kahdeksankymmentä puomia. Heino ja Eeli tarvitsevat puomituksiinsa yhteensä noin seittämänkymmentä puomia. Yhteensä siis neljäsataaviisikymmentä puomia. Siinä on pojat teille hetkeksi hommia.

Puomittaminen on kovaa ja kylmää työtä. Osa hommasta on tehtävä järvessä kahlaten. Avokäsin kylmässä kevätvedessä lenkittäminen saa vilun kulkemaan lopulta läpi koko kehon. Lenkittämisessä kuluu aikaa noin yksi päivä lauttaa kohden, joten mistään pienestä urakasta ei ole kyse.

Töiden jakaminen jatkuu. Lauri ja Valte. Te huollatte hinaajan ajokuntoon. Vaihdatte moottoriin öljyt ja rasvaatte kaikki akselien ja potkurin laakerit. Sitten laskette hinaajan vesille ja ajatte sen Jokisillalle purkulaiturin viereen. Siellä odotatte, että Järvelän Ahti tuo Talouskaupasta viisi tynnyriä petroolia ja yhden tynnyrin bensiiniä. Ahti pudottaa ne laiturilta veteen. Ne eivät uppoa, kun petrooli ja bensiini ovat niin paljon vettä kevyempää. Hinaatte tynnyrit tänne ja nostatte varastoon. Onkos asiat selvänä? Kohta alkaa puita tulla ja puomituksen ja lauttojen on oltava sitä ennen kunnossa. Näin on käskynjako tehty ja Ruunar lähtee joen yläjuoksulle sopimaan Ahon Onnin ja Kniivilän Pentin kanssa Välijoen laittamisesta uittokuntoon.

 

Leevi Sulkakoski