Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Pohja 1

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 23.8.2017. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 Pukseeri Pohja 1

Kuva; Leevi Sulkakosken arkisto. Pukseeri POHJA 1.  Kuvassa vas. Leevi, Lenni, Lauri ja veljesten serkku Erkki Sulkakoski.

 

Lautat kuljetettiin hinaamalla Jokisuulta yli Evijärven ja avattiin taas järven alajuoksulla Joensuussa, josta puut jatkoivat matkaansa alavirtaan läpi Kaarenhaaran. Evijärvi on matala ja osin karikkoinen järvi, jossa on paljon saaria ja niemiä. Nämä muodostavat lauttojen hinaamisen kannalta hankaliakin paikkoja. Lipsunti oli yksi ahtaimmista kapeikoista. Hinaajan olikin oltava erityisesti tällaisiin olosuhteisiin suunniteltu. Nahkaniemen hinaaja oli nimeltään Pohja 1. Sitä kuitenkin kutsuttiin yleisesti vain pukseeriksi. Liekö nimi tullut sen moottorin harvahkosta käyntiäänestä? Kesäiltaisin kuului järveltä jo kaukaa ennen hinaajan näkyviin tuloa sen tasainen ääni, puks, puks, puks, puks.

Pohja 1 oli rakennettu vuonna 1951 Turussa Valmetin Pansion telakalla. Pituutta sillä oli 7,80 metriä ja leveyttä 2,65 metriä. Näitä Pohja-sarjan hinaajia valmistettiin telakalla tiettävästi vain viisi kappaletta. Moottorina siinä oli tunnetusti toimintavarma petrolikäyttöinen, magneettosytytyksellä toimiva kaksisylinterinen Wikströmin merimoottori. Käynnistykseen tietenkin tarvittiin bensiiniä. Moottorille annettiin ensin bensiiniryyppy ja sitten veivattiin vauhtipyörässä olevasta kammesta kunnes moottori hörähti käyntiin. Sen annettiin käydä jonkin aikaa bensiinillä ja kun moottori oli kyllin lämmin, käännettiin polttoaine petrolille.

Hinaajan keulassa oli kajuutta, jossa oli pieni ikkuna vähän valoa antamaan. Siellä oli kaksi petipaikkaa, joissa hinaajaporukka nukkui kukin vuorollaan.

Kajuutassa oli myös pieni valurautahella, jonka savuhormi nousi ylös kajuutan katosta. Mitoiltaan hella oli noin 50 x 20 senttimetriä. Siinä poltettiin noin 15 senttiä pitkiä klapeja. Siinä kokattiin niin ruoat kuin kahvitkin ja kylmempinä aikoina se toimi myös kajuutan lämmittimenä.

Heti kajuutan oven edessä noin puolen metrin etäisyydellä oli moottorin vauhtipyörä, joka tietenkin käynnistyksen jälkeen peitettiin suojakuvulla. Moottorin takaosassa oli kytkinkoppa ja vaihdelaatikko. Vaihteita oli neljä. Kolme eteen ja yksi taakse. Vaihdelaatikon jälkeen tulivat koplingit potkuriin ja ankkurikelaan. Ankkurikelassa oli vaijeria noin 2000 metriä ja sen päässä oli varsinainen ankkuri. Viimeisenä perässä oli hyvin suojattuna suuri kolmilapainen messinkipotkuri. Keulassa kajuutan päällä oli varsinainen ohjaamohytti, joka samalla suojasi myös moottoria. Ohjaamossa oli tietenkin ruori ja muut moottorin hallintalaitteet. Ohjaamon vieressä oli polttoainetankit. Kahdensadan litran tankki petrolille ja sadan litran tankki bensiinille.

Hinaaja oli suunniteltu toimimaan varsin matalissa vesissä, ja se oli Evijärvellä tarpeen. Monin paikoin reitillä oli kesäaikaan vettä vain noin metrin verran. Osittain siksi myös potkurin piti olla hyvin suojattu. Toinen syy oli se, että kun joskus jouduttiin ajamaan myös puiden seassa, suojaukset estivät puiden joutumisen potkuriin. Lautan hinaaminen tapahtui siten, että ensin vietiin ankkuri etenemissuunnassa niin pitkälle kuin oli mahdollista suoraan edetä, tai kuinka pitkälle ankkurivaijeria riitti. Sitten palattiin lautan luo, joka kiinnitettiin hinaajan keulaan. Tämän jälkeen alettiin ankkurivaijeria kelata perän kautta sisään. Ankkuri pysyi kiinni pohjassa ja vaijeria sisään kelattaessa raskasliikkeinen lautta liikkui hitaasti, mutta varmasti eteenpäin. Lautan häntämiehet veneen kanssa seurasivat, että peräpäässä ei päässyt tapahtumaan mitään odottamatonta. Lautan vienti yli järven kesti vähän tuulista ynnä muusta riippuen noin vuorokauden. Yhteen lauttaan mahtui noin 2500 - 3000 pinokuutiometriä kaksimetristä puolipuhtaaksi kuorittua sellupuuta, joten ei sen kanssa pikavauhtia kuljettu. Kesän mittaan järven yli viitisenkymmentä lauttaa, lähes 1,5 miljoonaa pinokuutiometriä puuta. Se tiesi rahaa monen jokivarren ja Pietarsaaren perheen tarpeisiin.

Leevi Sulkakoski