Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Sika

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 11.10.2017. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Oli kaunis kesäilta. Hinaajaporukka oli tullut lautanviennistä takaisin Nahkaniemelle ja alettiin lämmitellä heitä varten saunaa. Emas Matti huikkasi minulle, että lähetäänpäs poika vetämään vähän uistinta. Nykästään muutama hauki iltapalaksi.

Tuumasta toimeen. Laitettiin uistimet siimalla kiinni pitkien vapojen päähän ja lähdettiin vetämään uistinta rannalta päin edeten Nahkaniemeltä ylävirtaan Jokisillan suuntaan. Kala söi hyvin, ja jonkin matkaa kuljettuamme meillä oli jo muutama hauki saaliina.

Ranta alkoi käydä aika ryteiköksi. Minä sanoin Matille, että menen vielä vähän ylävirtaan. Matti ei sinne lähtenyt. Sanoi vain minulle, että mee sinä, kun oot pienempi kulkemaan tuolla ryteikössä. Parin sadan metrin päässä oli vedenpumppaamo, josta pumpattiin vesi kirkonkylän vesitorniin käyttövedeksi kirkonkyläläisille.

Sitä lähestyessäni alkoi nenääni tulla kuvottava löyhkä. Pumppaamon luo tullessani näin, että ihan sen eteen rantaan oli ajautunut kuollut suurikokoinen emakko. Se oli jo pahasti mätänemistilassa ja niin turvonnut, että pelkäsin sen halkeavan millä hetkellä hyvänsä.

Sika oli ajautunut sinne jostain yläjuoksulta. Oliko se kuolleena heitetty jokeen, vai oliko lie hukkunut. Tämä asia ei koskaan selvinnyt, mutta siinä se nyt rötkötti juuri pumppaamon imuputken kohdalla ja mädäntynyttä ihraa kellui sen ympärillä ja haju oli aivan hirvittävä. Juoksin Matin luo ja huusin, että tuu Matti äkkiä tänne, täällä on ruumis. Matti tuli kiireesti paikalle ja asian nähtyään sano, että mennään heti kämpälle sanomaan Heinolle ja Eelille mitä täällä on. Kämpällä selvitimme asian miehille ja Heino totesi, että nyt on heti soitettava Ryynärille, eikä puhuta tästä vielä kellekään mitään.

Niin tehtiin. Runar lupasi ottaa heti yhteyttä kuntaan asian korjaamiseksi ja hänkin oli ehdottomasti samaa mieltä, että ei nyt puhuta asiasta vielä kenellekään muulle mitään. Nousoo aikamoinen haloo, jos kirkonkylässä saahaan tietää, minkälaista vettä torniin nyt tuloo. Runar panikin töpinäksi ja asiaan tartuttiin nopeasti. Jo samana iltana tulivat miehet ja hinasivat sianruhon joesta metsään ja hautasivat sinne.

Me pidimme asiasta suumme kiinni, mutta ilmeisesti joku muukin oli sianruhon nähnyt, koska muutaman päivän kuluttua kirkonkylällä oli tieto siitä, millaisia mausteita heidän käyttöveteensä oli sekoittunut.

Mitä siitä seurasi ja miten vesitornin vettä mahdollisesti puhdistettiin ei ole minun tiedossani, mutta ei syöty haukea Nahkaniemellä sinä iltana.

Matti viskasi kaikki kalat takaisin jokeen. Sanoi vaan, että sattuneista syistä ei kala nyt maistu.

Leevi Sulkakoski