Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Virkavalta vieraillee

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 18.10.2017. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Kuten on aikaisemmista jutuista käynyt ilmi, oli uittokämpälle puhelin. Se oli ahkerassa käytössä uittopäällikön ollessa kämpällä, mutta muulloin se sai olla melko rauhassa. Harvoin meille uittomiehille kenelläkään oli asiaa, jos ei Kattilakoski sattunut soittelemaan.

Eräänä päivänä puhelin kuitenkin soi. Heino nousi vastaamaan. Siellä oli Evijärven piirin nimismies Hemminki. ”Olisi asiaa Heino Sulkakoskelle ja Eeli Emakselle”. ”No mitä”, kysyi Heino. ”Minulle on TVH:n taholta ilmoitettu, että autoilijat purkavat propsikuormiaan luvattomasti suoraan Ähtävänjoen ylittävältä maantiesillalta, eikä vieressä olevalta vasta varsin siihen tarkoitukseen rakennetulta purkusillalta. Onko Sulkakoski tai Emas nähnyt näin tapahtuvan?” ”Ei me oo mitään nähty. joessa on mutka ennen siltaa”, kuului Heino vastailevan. ”Sitä paitsi ei nämä oo meijän asioita, ne kuuluu Sunti-Köpille”. ”Kuka se sellainen Köpi on”, kyseli nimismies. ”Einari Sulkakoski, Pohjanpuun ostoasiamies”, sanoi Heino. Puhelu loppui siihen.

Kului muutamia päiviä tästä soitosta. Olimme valvoneet yön lautan viennissä ja niin olimme aamupäivällä nukkumassa koko porukka. Minä nukuin yläritsillä ja Heino ja Eeli omissa sängyissään.

Heräsimme siihen, kun ulko-ovi avattiin. Sisälle asteli nimismies virkapuvussaan, koppalakki päässä ja rähinäremmi rinnan päällä. Päivää toivoteltiin. Minä säikähdin, että mitä pahaa me nyt ollaan tehty, mutta nimismies alkoi tentata Heinoa ja Eeliä samasta asiasta kuin puhelimessakin.

”Oletteko nähneet kuormia purettavan jokisillalta”, kysyi hän useampaan kertaan. Heino nousi istumaan sängyn laidalle, mutta Eeli ei noussut ylös ollenkaan. ”Ei oo nähty, tai ei anakaan muisteta, että ois nähty”, vastailivat miehet. Eeli totesi vielä, että mulla on niin huono näkö, että en sinne asti näekään, ja joessa on mutka ennen siltaa, ei sinne täältä näe.

Viimein nimismies tuli siihen lopputulokseen, että Nahkaniemen kämpältä ei asiaan kyllä valaistusta saa ja lähti pois vähän kiukkuisena. Ei sanonut näkemiin, vaan hyvästi. Oli sittemmin soittanut Kattilakoskelle. Sanonut käyneensä kuulustelemassa miehiä uittokämpällä, mutta ei ollut saanut asioihin mitään selvyyttä. Siellä oli vain kaksi vanhempaa miestä ja hulluja molemmat. Kattilakoski sanoi vastanneensa, että joo niin on, mutta sinne on tosi hankala saada täysjärkisiä.

Muutaman päivän päästä, kun mentiin laskemaan lauttaa, oli sillan pieleen tullut kaljakori ja päällä luki ”Heinolle ja Eelille”. Automiehet oli sen sinne tuonut huonomuistisille. Heino antoi oman osuutensa korista Eelille, joka vei korin kotiinsa Inaan parempaan talteen.

Leevi Sulkakoski