Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Eräs lautan vienti

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 22.11.2017. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Lautta oli taas kerran valmiiksi laskettuna Nahkaniemellä. Sää oli kesäisen kaunis ja kaikki oli valmiina hinausta varten. Hinaajan kipparina toimi nyt Albert Lassila ja häntämiehinä Emas Matti ja Rajalan Ilmari. Minä olin kokkapoikana.

Albert valmisteli hinaajan käynnistämistä ja minä tankkasin polttoainetta. Muutaman yrityksen jälkeen moottori jyrähti käyntiin ja niin hinaajan keula menosuuntaan. Ajon ankkurin heittopaikalle piti lautan etureunalta kestää noin kymmenen minuuttia. Tällä ajoituksella hinausvaijeri riitti sopivasti. Ensimmäinen ankkurinheitto oli vähän ennen Jänissaarta.

Ankkuri pohjaan ja takaisin lautalle. Siinä hinaaja ajettiin keula kiinni lauttaan. Minun tehtäväni oli kiinnittää kokkarossi lauttaan. Kun se oli tehty, olimme valmiita hinaukseen. Perä edellä vetovaijeria kelaten hinaaja puski eteenpäin ja veti perässään lauttaa. Seuraava heitto oli hiukan Ruumissaaren ohi.

Kettusaaren hiekkarannalla oli sinä päivänä paljon lomalaisia aurinkoa ottamassa ja uimassa. Jotkut uskalikot uivat lautan vierelle ja nousivat puomille kävelemään. Se oli helppoa niin kauan kuin veto oli päällä ja puomit kireällä. Teimme vähän jekkua heille panemalla yllättäen kytkimen vapaalle, jolloin puomit löystyivät ja kävivät epävakaiksi, ja niin uimarit putosivat puomilta. Tästähän he innostuivat kokeilemaan aina uudelleen. Vehkeilimme heidän kanssaan huviksemme tovin verran vedon lomassa ja kaikilla oli hauskaa.

Pari ankkurinheittoa eteenpäin ja tulimme koko reitin hankalimpaan paikkaan, Lipsunnin kapeikkoon.

Siinä jouduimme koplaamaan, eli pyörittämään lauttaa useampaankin kertaan. Onneksi sää oli hyvä ja se helpotti työtämme. Häntämiehet olivat maissa ruuhkakangella ohjaamassa puomeja. Tuohon aikaan ei ollut kännyköitä tai edes radiopuhelimia, joten hinaajan miehistön ja häntämiesten yhteydenpito tapahtui yksinkertaisella merkkikielellä.

Kun häntämies nosti keksin päänsä päälle poikittain, tarkoitti se, että veto seis ja hinaaja pysähdyksiin. Kun hinausta taas sai jatkaa, niin häntämies pyöritti lakkia päänsä päällä. Näillä yksinkertaisilla merkeillä mentiin pahoillakin keleillä läpi Lipsunnista ja niin nytkin.

Viides ankkurinheitto oli lähelle Kokkokiveä ennen Puotilahtea. Siitä alkoikin jo avautua Joensuunselkä, ja parin ankkurinheiton jälkeen pääsimme ohi Lapsaarenniemen.

Sitten lautta oli Kaarenhaarassa, jossa Karvosen Viljami Sinikka-tyttärensä kanssa oli jo odottamassa. He avasivat lautan ja laskivat puut Ähtävänjokeen uimaan edelleen kohti Pietarsaarta. Me otimme edellisen lautan puomit hinaukseen ja lähdimme puksuttelemaan Kohti Nahkaniemeä. Siellä Heino ja Eeli jo odottelivat uuden lautan kanssa, mutta ensin saunaan ja vähän huilimaan. Kelistä riippuen lautan vienti yli järven kesti 16-19 tuntia riippuen säästä ja eritoten tuulista.

Leevi Sulkakoski