Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Nolompi kauppareissu

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 10.1.2018. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Nahkaniemellä oli tällä kertaa vähän tavallista enemmän väkeä. Heinon, Eelin, Matin ja minun lisäkseni siellä oli koko hinaajan miehistö. Sauna oli lämpiämässä ja minä pieniskelin sauna- ja takkapuita. Tällaiselle porukalle piti olla pötyäkin pöytään ja nisua kahvin kanssa.

Niinpä isä-Heino huusikin minulle, että Leevi heti tänne . Läheppäs käymään Viskarissa Kertunkaupassa, sisällä on rahat ja lista. Menin kämppään ja siinä oli pöydällä tukku rahaa ja Matin kosmuskynällä kirjoittama kauppalista. Panin rahat ja kauppalapun puseron rintataskuun sen kummemmin listaa lukematta. Reppu selkään ja siitä pyöränpäälle ja polkemaan Viskarinmäelle Lassilan Kertun kauppaan.

Tulin kaupalle ja sanoin päivää Kertulle ja myyjille. Annoin heille Matin kirjoittaman kauppalistan ja pyysin heitä laittamaan siinä olevat tavarat valmiiksi sillä välin, kun itse kävisin baarin puolella. Kaupan yhteydessä oli ruokala, sekin Kertun ylläpitämä. Meillä oli porukassa sopimus, että saan kauppareissulla syödä, joten tilasin pyttipannua ja lounastin sillä aikaa, kun kauppa-asiani hoidettiin.

Syötyäni meni takaisin kauppaan. Siellä oli tytöt vähän naama punaisena ja sanoivat, että kyllä tästä sinun listastasi ei ilman selitystä saa mitään selvää. Otin listan ja aloin lukea. Silloin pääsi suustani, että no voi helevetti sitä Mattia.

Olisi pitänyt lukea lista etukäteen. Matti oli ilkikurissaan kirjoittanut minulle pojanklopille kauppalistan sellaisilla nimikkeillä, että ne eivät olleet ihan painokelpoisia. Suomennettuna ne olivat: kymmenen kappaletta munkkirinkeleitä, kilo ryynimakkaroita, kilo hyvin läskistä sianlihaa, pari ruislimppua ja niin edelleen. Lista oli melko pitkä ja kaikki Matin muokkaamilla nimikkeillä.

Kaupassa oli myös kirkonkylän rouvaihmisiä. Kovin oli Matin kauppalista heissä herättänyt pahennusta. Ei ollut Nahkaniemen miesten sivistystaso heidän mielestään kovin korkealla. Minusta tuntui kuin puseron sisusta olisi ollut täitä täynnä. Äkkiä lastasin isot ostokseni polkupyörään ja lähdin myötämäkeen polkemaan kohti Nahkaniemeä. Ookko poika pumpannu tarpeeks ilimaa kumiin, kun on noin rankat ostokset , kuulin jonkun vielä huutavan perääni.

Nahkaniemellä Matti tuli heti kyselemään, että miten kauppareissu oli mennyt. Selvitin porukalle ja isä-Heinolle, mitä kaupassa oli tapahtunut. Olin vähän harmissani, kun en ollut lukenut listaa ennen kauppaan menoa, ja jouduin sen vuoksi melkoisen noloon tilanteeseen. Mattia ja muuta porukkaa asia tuntui vain huvittavan melkoisesti ainakin siitä päätellen, että kertoessani kokemaani sen keskeytti monessa kohden äänekäs naurunremakka.

Itse päätin tästä lähtien aina katsoa etukäteen, mitä asiointilistoihini on kirjoitettu.

Leevi Sulkakoski