Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Hirttäjäiset

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 17.1.2018. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Matti oli keittänyt takan perässä valurautapadassa perunasoppaa. Heino, Eeli ja Matti istuivat nyt takkahuoneessa syömässä keitosta. Aterioinnin lomassa pohdittiin yhdessä, että mikä helevetin otus se on käynyt poikien repuilla, repinyt niihin reikiä ja syönyt ruokatarpeita, leipää, voita ja makkaraa.

Reppuja säilytettiin komerossa ja tarvittavat ruokatarpeet niiden sisällä. Eipä nyt sopinut epäillä sitäkään, että hinaajan miehet olisivat olleet asialla. Ei, sillä uittomiehet olivat rehellistä väkeä ja kunnioittivat toistensa omaisuutta. Jos joskus joku olisi erehtynyt omien ja kaverin tavaroiden suhteen, olisi porukasta lähtö ollut välittömästi edessä.

Siinä asiaa pohdittaessa juoksi pöydän alta yllättäen suurikokoinen rotanroikale ja suunta suoraan komerolle. Sinne se katosi ja löytyihän se tiekin, viiksiniekan jyrsimä reikä komeron nurkassa lattian rajassa. Matti sieppaisi halon takan kupeelta ja karjaisi, että nyt rosvo söit viimeisen ateriasi, mutta harmaaturkkinen rotta oli nopeampi.

Se tuli samasta reiästä ulos ja saman tien pötki pöydän alitse seinän ja lattian rajassa olevaan reikään, jonka se niin ikään oli itse siihen jyrsinyt miesten huomaamatta asiaa, vaikka reikä oli melkoisen suuri. Sinne se katosi.

Matti pani halon pois, otti työkalunsa, sahan ja puukon, ja lähti ulos jupisten huuliinsa, että mokomakin rosvo, nyt kyllä loppuu sun ruokien varastaminen.

Pian Matti palasi kämppään mukanaan tukevahko katajan oksa. Hän kuori katajan ja katkaisi siitä reilun puolen metrin pätkän. Hän sitoi sen päähän pätkän ongensiimaa, jonka päähän viritti vielä juoksusilmukan. Sitten tuli komento minulle. Polokaseppas Leevi Viskariin ja tuo Kertun kaupasta pala juustoa.

Matille ei auttanut panna hanttiin. Niinpä minä hyppäsin pyörän satulaan ja kävin hakemassa Matin vaatiman juustopalan. Sillä aikaa Matti oli suunnitellut pyydyksensä valmiiksi. Juustopala asetettaisiin lähelle sitä reikää, josta rotta kulki ja hirttosilmukkaa niin, että päästäkseen käsiksi juustoon olisi rotan työnnettävä pää isoksi venytetyn hirttosilmukan läpi. Samalla joutuisi rotta astumaan laukaisulaitteen päälle ja kaarelle jännitetty katajanoksa kiskaisisi hirttosilmukan rotan kaulan ympärille ja naks. Siihen loppuisivat eväsrosvon elonpäivät.

Illalla Matti sitten viritti ansansa, kuten oli suunniteltu, ja porukka kävi levolle. Minua jännitti sen verran, että en heti saanut unta. Muut alkoivat jo kuorsata, kun pöydän alta alkoi kuulua rapinaa. Arvasin, että sieltähän se eväsrosvo nyt tulee. Samassa Matin ansa laukesi ja rotta killui hirressä. Se vinkui hetken vietävästi, ennen kuin heitti henkensä.

Matti käänsi kylkeä ja kuului jupisevan, että hirressä se on rosvon määränpää. Aamulla Eeli innostui meille muille Mattia kehumaan. Eikö ookkin mulla etevä ja tekevä poika. Siihen loppui eväiden varastelu siltä kesältä Nahkaniemellä.

Leevi Sulkakoski