Pilsneriä

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 31.1.2018. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

Nahkaniemellä ei ollut kaivoa. Tuohon aikaan jokivesi oli vielä melko puhdasta, ja sitä käytettiin juomavetenä, pesuvetenä ja keittovetenä. Tietenkin maitoa oli myös sen mukaan, kun sitä Jokelasta haettiin.

Emas Matti sai jostain tietoa, että Lassilan Matilla, eli Uuvenpaikan Matilla, on Bockin juomaedustus, ja hän välittää juomia paikallisiin kahviloihin. Sieltä sais varmasti pilsneriä tuon jokiveen korvikkeeksi , tuumaili Matti.

Aikansa asiaa jauhettuaan Matti sai porukan sille päälle, että tilataan Uuvenpaikan Matilta juomia Nahkaniemelle. Niinpä Heino otti puhelun Matille. Haloo. Täällä on Heino Nahkaniemeltä. Möisikkö meille viis koria jumpopilsneriä ja pojalle korin sittisuutaa? .

Sopihan se Matille. Hänellä oli tuohon aikaan Bedford-merkkinen kuorma-auto, jolla puisiin koreihin pakatut juomat Vaasasta kuljetettiin Evijärvelle ja jaettiin edelleen asiakkaille. Autollaan Matti kuskasi myös meidän juomamme joen toiselle rannalle, pikkujokisuulle, jonne saakka oli Pohjanmaan puuyhtiön maantieltä rakennuttama lanssitie.

Sieltä me veneellä haettiin pilsnerit ja minun sittisuutani Nahkaniemen saunarantaan. Heti piti juomia maistella, minä sittisuutaa ja miehet pilsneriä, ja hyväksi kehuttiin, ainakin paremmaksi, kun jokivesi. Limunaati maistui mielestäni tosi hyvältä, eihän sitä noihin aikoihin pikkupojat saanut juuri muulloin kun juhannuksen aikaan. Juomat pantiin saunan eteiseen suojaan.

Seuraava viikonloppu oli vapaa. Niinpä minäkin lähdin kotipuoleen Kerttuaan tapaamaan kavereitani Kankkosen Eskoa ja Järvelän Aimoa. Kerroin Aimolle, että meillä on Nahkaniemellä pilsneriäkin. Kumpikaan meistä ei ollut ikinä maistanutkaan moista juomaa, joten ajatus pilsnerin maistelemisesta alkoi houkuttaa meitä molempia.

Päätettiin polkea Nahkaniemelle. Käskin Aimon ottaa rahaa mukaan, minulla oli tiliä vielä jäljellä. Pilsnerit piti maksaa yhteiseen kassaan, että ei luulla varastetuksi. Nahkaniemellä otimme kaljapullot ja menimme rantaan istuskelemaan ihmejuomaa nauttiaksemme kuin paremmatkin uittomiehet. Pitkä siemaus pullosta, mutta saman tien siitä suurin osa pärskähti ulos suustamme. Voi helevetti, että on pahaa, tuli suustamme melkein yhtaikaa. No eihän lämmin pilsneri todellakaan mitään hunajaa ole. Juomattahan ne pilsnerit jäivät, sittisuuta oli paljon parempaa.

Maanantaiaamuna oltiin taas kämpällä. Emas Matti keitti ison kattilallisen kaurapuuroa aamupuuroksi. Hän kauhoi oman osuutensa pesuvatiin, iso mies kun oli. Maitoa ei oltu ehditty hakea kun oli ollut viikonloppu vapaata. Matti pani puuroonsa ison voisilmän ja kaatoi kaurapuuronsa päälle pullon pilsneriä ja alkoi lusikoida. Ilmeestä kyllä näki, että ei tuo eines mitään herkkua ollut, mutta kaikki Matti pisteli. Syötyään röyhtäisi ja tokaisi sitten ykskantaan. Poika, hinkki käteen ja Jokelaan maidon hakuun . Hitaanlaisesti ne kesälämpimät pilsnerit kämpällä kuluivat, vaikka ensikommentit myönteisiä olivatkin. Niinpä ne pilsnerit jäivät sitten viimeisiksi, mitä Nahkaniemelle tilattiin.

Leevi Sulkakoski