Tukkilaiset.com tai tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä, kilpailuista ja näytöksistä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta. Sisällön eteen on tehty paljon töitä ja yritetty saada siitä kattava infopaketti juuri sinulle.

Hinaaja Apu

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 25.5.2018. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia. 

 

Hinaajamme Pohja1 oli rakennettu siten, että se pääsi kulkemaan matalassa vedessä. Sen pohja oli melko tasainen, mutta sen vuoksi sivutuuli saattoi painaa sitä pois suunnasta. Tämä johti meidät kerran haveriin.

Toimme lauttaa totuttuun tapaan Nahkaniemeltä. Minä olin ruorissa, Sulkakosken Erkki kokkapoikana ja Emas Matti häntämiehenä. Olimme tulossa Hannulanselälle ja seuraavaa vetoa varten piti käydä heittämässä ankkuri Ruumissaaren kupeeseen. Homma oli tuttua ja rutiininomaista, mutta ehkä juuri siksi emme olleet riittävän tarkkana tuulen kanssa. Heitimme ankkurin ja käännyimme takaisin hakemaan lauttaa. Käännöksen jälkeen hinaajan vauhti oli pienimmillään ja tuuli pääsi painamaan sitä niin, että ajauduimme saaren rannan läheisyydessä väijyvälle karikolle. Kuului melkoinen romahdus, kun hinaajan iso kolmilapainen potkuri löi pahasti kiveen. Samasta tällistä vääntyi potkurinakselikin pahasti. Koneet oli pysäytettävä heti pahempien seurausten välttämiseksi. Nyt oltiin pulassa. Emme päässeet mihinkään. Hinaaja piti ankkuroida siihen odottamaan apua ja lautta oli kiinnitettävä Jänissaareen rantaan. Erkki ja Matti lähtivät soutamaan takaisin Nahkaniemelle hälyttämään apua ja ilmoittamaan asiasta uittopäällikölle.

Sulkakosken Kaarlo tuli moottoriveneellään paikalle ja hinasi meidät Hannulanrantaan. Siellä saimme Kaarlo Kultalahdelta luvan nostaa hinaaja maihin hänen maalleen. Tehtiin puriloista kaljut ja peti maalle, ja Kultalahden luvalla kiinnitimme hinausvaijerin ylempänä rannalla oleviin koivuihin. Sitten vedimme hinaajan maalle sen omalla vinssillä. Ryynäri oli soittanut Pietarsaareen varville ja sieltä tuli remonttimies Asikainen, meille jo ennestään tuttu mies, mukanaan uusi potkurinakseli ja potkuri. Asikainen tykkäsi kovin tästä komennuksesta, eikä hän pitänyt turhaa kiirettä remontin kanssa. Asusteli meidän kanssamme Nahkaniemellä ja sauna piti lämmittää joka ilta. Taiteilija Kaarlo Kultalahti, joka vaimonsa Iidan kanssa asui tuohon aikaan aina kesäajat Hannulassa, oli kovin kiinnostunut hinaajan remontista ja käyskenteli työmaalla pitkiä aikoja joka päivä.

Remontti kesti useita päiviä ja uitto piti saada kulkemaan sinäkin aikana. Joki oli jo ehtinyt täyttyä Lammille saakka. Tätä varten Ryynäri oli tilannut paikalle toisen hinaajan. Se oli meidän Pohja ykköstä hiukan suurempi ja painavampi hinaaja ja vaati näin ollen enemmän vettä alleen kuin vanha työjuhtamme. Siinä oli jonkin verran köliäkin ja voimanlähteenä englantilainen merimoottori. Siitä ei ollut minkäänlaista kajuuttaa, ainoastaan ruorihytti, joka oli sijoitettu hinaajan oikealle laidalle. Rakensimme siihen pressusta jonkinlaisen hytin miehistölle. Hinaajan nimi oli Apu ja sen mukana tuli myös oma kippari, nuorehko mies, Vainionpää nimeltään. Järvi oli hänelle vieras, niinpä minut määrättiin hänelle kokkapojaksi, opastamaan mistä tällä pelillä sopi ajella. Apu laskettiin vesille Hannulasta ja saman tien lähdimme hakemaan lauttaa. Kovasti minä alussa jännitin, kun tämä hinaaja kynti vettä selvästi paljon syvemmältä kuin entinen työjuhtamme. Lipsuntiin tultaessa tuli ensimmäinen tenkkapoo. Salmi on kallioinen ja sen keskellä matalampi kohta. Siinäpä ei veden syvyys riittänytkään. Olimme siirtämässä ankkuria ja tulimme kovalla vauhdilla kapeikkoon. Minä oli ruorissa ja säikähdin pahanpäiväisesti, kun köli otti pohjaan pitäen melkoisen rominan. Luulin, että näin hajosi toinenkin hinaaja, mutta onneksi vain köli otti pohjaan ja selvisimme siitä ilman vaurioita. Niin saatiin ensimmäinen lautta Kaarenhaaraan.

Pianhan me opimme kiertämään matalat kohdat ja hinaaminen alkoi sujua ongelmitta. Oma hinaajammekin saatiin kuntoon, mutta Apu jäi kuitenkin vielä meidän käyttöömme ja niin vedimme parin kesän ajan lauttoja kahdella hinaajalla.

Leevi Sulkakoski