Kontrollikäynti

Teksti on Leevi Sulkakosken kirjoittamaa ja julkaistu Järviseudun Sanomien Lukijan loolassa ke 6.11.2019. Kirjoitus julkaistaan kirjoittajan luvalla muuttamattomana. Ylläpito on lisännyt mukaan ainoastaan aiheeseen liittyviä kuvia.

Kunnanlääkäri Gothoni oli luvannut käydä katsomassa Eelin kyynärpäätä jonkin päivän kuluttua hoitopäivästä. Sitä odotellessa olivat Heino ja Eeli keskenään pohdiskelleet: ”Tohtiskohan siltä Kotuunilta pyytää pirturisettiä, jos se nyt sitten vielä täällä tuloo käymään. No eihän tuo mitään ota jos ei annakaan”, päättelivät miehet.

Kului muutama päivä. Eeli jo vähän tuumi, että noinkohan tuo on asian kokonaan unohtanu. Eipä sillä. Kyynärpää oli parantunut ihan entiselleen. Gothoni oli kuitenkin sanojensa mittainen mies ja tuli kuten oli luvannut. Tutki Eelin kyynärpään ja kyseli miten se linkku nyt toimii. ”Hyvin se pelaa, melekeen niinkun uutena”, sanoi Eeli. ”Oomma kumminkin tässä Heinon kans aateltu, että kun oomma jo näin vanhoja miehiä, niin oisko joku lääke meille paikallaan”. ”Niinettä mahtasko lääkäri kirijottaa meille risettijä”.

Minkähänlaista ”risettijä” se Eeli tarkoittaa kyseli Gothoni, niin kuin muka ei asia olisi tiennyt. ”Niin no sellaista pirturisettiä. Niin ihan lääkkeeks meille”, selitti Eeli. No voi voi kun ei tullut kynää ja reseptipaperia mukaan. Kyllä minä sellaisen reseptin tietenkin muuten voisin kirjoittakin, pahoitteli Gothoni. ”Eiköhän sitä täältä kynää ja sen verran paperijakin löyvy, että yks risetti saahaan kirijotetuks”, tuumi Heino ja lähti heti kynää ja paperia etsimään.

Eihän Gothonikaan etsimispuuhia toppuutellut, kun siihen niin innolla ryhdyttiin. Ja löytyihän kämpästä kosmuskynä, mutta paperi kanssa olikin toinen juttu. Sanomalehden nurkkakin olisi kelvannut, mutta ne oli tarvittu ”leimapaperiksi”, eikä niiden uusiokäyttö tähän oikein soveltunut.

Sitten Eeli hoksasi, että paperossiaskin kannestahan saa paperia. Hän otti taskustansa Saimaa-tupakka-askin, repi siitä kannen irti ja antoi sen Gothonille. Vähän lääkäri nosteli silmälasejaan, mutta otti kuitenkin paperin ja kosmuskynän. Hetken kynää pyöriteltyään kirjoitti hän reseptin Eelin paperossiaskin kanteen. - Eeli Emakselle ja Heino Sulkakoskelle- , -lääkkeeksi sairauden hoitoon- , - Spiritus Forttis 500gr- ja jotain latinankilistä tekstiä lisäksi. Annostusohjeena ruokalusikallinen molemmille iltaisin ja aamuisin ja allekirjoitus R. Gothoni, kunnanlääkäri.

Hän lupasi vielä soittaa apteekkiin, jotta ei apteekkari Sigrid Suomisen kanssa tule mitään ongelmia Saimaa-askin kanteen kirjoitetun reseptin kanssa. Heti seuraavana aamuna päättivät miehet hakea lääkkeensä apteekista. Eeli heitti repun selkään ja niin lähtivät kaverukset jalkapatikassa kirkonkylään, Eeli kun ei ajanut pyörällä. Kun muuta asiaa Viskariin ei ollut, niin miehet painelivat suoraan apteekkiin Gothonin reseptin kanssa. Vähän apteekkari mutisi reseptipaperin sopimattoimuudesta, mutta koska se oli takuuvarmasti lääkärin määräys, niin pedanttina apteekkarina hän lääkkeen pullotti ohjeen mukaisesti. Litteä litran pullo vaaleanpunaista lääkeainetta. Pirtuun oli sekoitettu jotain marjamehun tapaista vähän laimentamaan prosentteja.

Suu messingillä miehet sitten marssivat Nahkaniemelle. Heti lusikat esiin ja ottamaan ensimmäistä lääkeannosta. Matti olisi kovin hapeneesti ottanut myös osan lääkkeestä, tarjoten kuppiaan täytettäväksi, mutta Eeli oli tiukkana. ”Poika! Tässä lukoo, että Heinolle ja Eelille lääkkeeks, ei tässä oo sun nimeä ollenkaan”. Sitten, huumorimiehiä kun olivat, he sopivat tarkat kellonajat lääkkeen otolle aamuin ja illoin. Tästä kaverusten lääkkeenotosta, niin kauan kun sitä riitti, tulikin jokapäiväinen rituaali illoin ja aamuin uittokämpällä ja se tapahtui joka kerta tiukasti lääkärin antamien ohjeiden mukaisesti.

Leevi Sulkakoski